— Varmaan osaamme; mutta kuinka monen muun käynee, sen tietää yksin
Jumala.
— Kuinka niin? mitä tarkoitat?
— Eikö ole johtunut majurin mieleen, että pääarmeija kenties jättää meidät loukkoon.
— Itse olet, Löfving, kunnian mies. Kuinka semmoista juolahti mieleesi?
— Jos minä yksin sitä ajattelisin, niin mitäpä siitä! Mutta sama epäilys liikkuu miehestä mieheen koko rykmentissä.
— Koko rykmentissä? Minä en ole kuullut hiiskaustakaan siitä.
— Semmoista ei niinkään hoilata. Sitä ei huudeta, ei edes puhuta, sitä kuiskataan korvaan. Sana hiipii niinkuin käärme vuodattaa myrkkynsä mieliin. Niin, niin on asianlaita.
— Liikkuuko siis perkele vapaana keskuudessamme? Mistä se on alkuisin?
— En tiedä alkua enkä loppua, tiedän vaan, että torjuttava se on ajoissa.
— Totta kai, mutta kuinka?