— Ei koskaan maa olisi joutunut niin surkeaan tilaan, elleivät herrat olisi pettäneet, kuului kaukainen ääni. Mutta ei Löfving niitä ole.
— Olinpa minä niin tai näin, ärjäsi Löfving vimmastuneena. Ellei nyt joka mies tee velvollisuuttaan, niin kyllä vaan paha perii.
Arvattavasti olisi kapteeni jatkanut puhettansa, mutta rumpu vaati lähtöön, ja jo näkyi toinen osa samaa rykmenttiä astuvan vuorostaan lepäämään ja saamaan virkistystä höyryävistä saaveista. Uusia varoja kannettiin paikalle, ja naiset uupumatta koettivat tyydyttää jokaista, vaikka yksi parhaista oli poistunut. Mariaa ei näkynyt enään.
Taas oli tori täynnä tanakoita hämäläisiä, ja taas oli ruokailu täydessä käynnissä. Mutta vaikka ihmisiä oli kosolta, ei kuulunut sanaakaan. Soturit istuivat yrmeinä ja mykkinä, ja naiset paremmin kuiskailivat kuin puhuivat. Tuolla kaukana torin pohjoiskulmassa huomattiin vihdoin jonkinmoista liikettä ja kuului hiljainen: pois tieltä, kun majuri Sprengtport tyttärensä seuraamana raivasi itselleen tietä. Korkeana ja vakavana astui hän eteenpäin kirkon portaille saakka. Siihen istuutui Maria korkeimmalla portaalla seisovan isänsä jalkain juureen. Majuri hetken tarkasteli torille kokoontunutta väkeä, käski viittaamalla rumparia lyömään pärrytyksen, ja kun väki kääntyi hänen puoleensa, puhui hän varmalla ja tarmokkaalla äänellä:
— Kenraali Wrangel on käskenyt minua kiittämään Lappeenrannan asukkaita sotamiesten nimessä. Armeija tietää, että se, joka kylässä syö leipää, lähtee sieltä velallisena, ja velkaamme maksamme tänään verellämme. Eikö niin, pojat?
Vastaus viipyi, ja Sprengtport jatkoi: — Nyt jos koskaan tulee meidän taistella vaimojemme ja lastemme pelastukseksi.
Vanha sotamies nousi: — Totta totisesti, herra majuri, mutta eivät kai kaikki ajattele samoin, koska naisia ja lapsia on kielletty pakenemasta kun kuultiin että vihollinen lähestyy.
— Olen kuullut samaa ennenkin, vastasi Sprengtport tyynesti. Todellakin, jotkut näyttävät uskovan, että tahallisesti tahdottiin jättää turvattomat vihollisen käteen. Mutta se ajatus on siksi jumalaton, etten ymmärrä kuinka se on päässyt mihinkään järkevään päähän.
— Oudolta kumminkin näyttää, mutisi väestö.
— Ajatelkaa itse, jatkoi Sprengtport. Jos olisi ollut aikomus jättää Lappeenrannan asukkaat tuhottaviksi, emmehän olisi päätähavin rientäneet tänne. Olisihan ollut helppo jättää kaupunki oman onnensa nojaan. Linna heikkoine varusväkineen olisi ollut pian voitettu, eikä silloin mikään olisi estänyt valloittajaa.