— Kuinka saatoit menetellä niinkuin teit?
— En ikinä enään niin tee!
— Rukoile Jumalalta ja kuninkaaltasi anteeksi suurta syntiäsi.
Martti pysyi yhä pää kumarassa nyyhkien ääneen.
— Älä itke, täytyyhän meidän antaa toinen toisellemme anteeksi. Mutta mitä Maria tekee, sitä en tiedä.
Martti kohotti silmänsä: — Hänen täytyy suoda minulle anteeksi. Minä teen kaikki jälleen hyväksi.
— Suokoon Jumala että sen voisit.
Hetkisen äänettömyys seurasi.
— Luuletko että Maria elää? kysyi vihdoin Sprengtport.
Martti nousi. — Elää, sen tiedän. Hänet vietiin muiden kanssa Venäjän puolelle. Kerrotaan, että kaksi upseeria oli hallituksen nimessä käskenyt vartiaväen kohtelemaan vankeja lempeästi.