— Mutta minä tiedän. Puhutaan paljon eräästä nuoresta neidistä, jonka laupeus on suurempikin kuin kärsimykset täällä. Puhutaan myös kovuudesta vankeja ja omia sotamiehiämme kohtaan. Pietarissa tiedetään kaikki, ja nyt olen täällä oloja tarkastamassa.
— Attila, kuului heikko ääni pirtin takaseinältä. Tule tänne!
Attila kääntyi ja huomasi mustakiharaisen pään pistävän esiin olkien ja levitetyn sotamiesvaipan alta.
— Juhana! Sinäkö täällä? huudahti Attila, rientäen sairaan luokse ja sulkien hänet syliinsä. Jumalan kiitos, että löysin sinut!
— Kiitos että muistit minua ja tulit tänne kurjuuteemme, sanoi ruhtinas
Mirovitsh, avaten ruskeat, uinailevat silmänsä.
— Kiitos itse, että lähetit meille tiedon täällä olemisestasi, vastasi Attila. Hän tarttui sairaan kuumeenpolttavaan käteen, istahti hänen viereensä ja jatkoi: — Luulimme sinua kuolleeksi, mutta eilen tiesi Dmitri kertoa, että sinä makasit sairaana täällä, ja nyt olen tullut tänne hankkiakseni teille parempia oloja. Ja neiti Sprengtportin tulee seurata meitä. Viipurissa voidaan teille toimittaa siedettävämmät olot kuin täällä.
— Entä sairaat? muistutti Maria. Katsokaa noita! Viipurissa ei minua kukaan kaipaa.
— Kaikki, jotka ovat kruunun palveluksessa, viedään jo tänään pois täältä, ja piakkoin vangitkin. Apua on tulossa erityisesti tätä seutua varten, ja silloin te käytte täällä tarpeettomaksi. Mutta Viipurissa ei unohdeta mitä täällä olette ollut.
Kun Maria ei vastannut, jatkoi Attila: — Viipurin linnanpäällikkö on käskenyt minua saattamaan teitä pois, ja toivon, ettette kieltäydy. Parooni Buddenbrock tarkoittaa teidän parastanne.
Maria sanoi Leenaan katsoen: — Niin ollen en tarvitse lähteä yksin.
Sitä rukoilen teiltä.