— Loistollakin on surunsa, hymyili Buddenbrock. Minun isänmaani on pirstattuna, ainoa poikani lepää maan mullassa, kaikki nuoruuden-ystäväni ovat poissa. Attila on ainoa, johon katseeni voi ilolla kääntyä, koska hän on ainoa, joka luulee minun ansainneen rakkautta sen hyvän tähden jota olen tarkoittanut. — Olette nuori, ehkä ette ymmärräkään sellaista, mutta elämä sen teille opettaa.
Maria yhä äänetönnä silmäili surullista miestä, ja hän jatkoi: — Te olette yksi niitä harvinaisia naisia, jotka ymmärtävät mitään timantteja ja kultaa korkeampaa. Teillä on sydän lihasta ja verestä. Säilyttäkää mitä teillä on. Täältä pääsette turvattuna. Attila seuraa teitä täältä ja on edesvastuussa siitä ettei teille tapahdu mitään pahaa. Jos sitten tahdotte auttaa häntä hänelle annetussa toimessa, niin menettelette oikein ja järkevästikin. Hyvästi.
SISÄLLYS.
I Osa.
Johdatus…………………………. sivu 3
I Luku. Vanhat ja nuoret…………. » 10
II » Marttilan leirissä……….. » 84
III » Lappeenrannan taistelu……. » 124
IV » Taistelun jälkeen………… » 170
V » Vangit………………….. » 206