Maria. Pyydän yhden vuoden, ehkäpä vaan kuukausia. Sitten saatte musertaa minua tai tehdä mitä tahdotte, vaan ei nyt. Ette tiedä kuinka onnellinen olen.
* * * * *
Buddenbrock palasi illemmällä ja ilmoitti että orjattaret odottavat sivuhuoneessa, jossa Leena saisi valita, mitä matkavaatteita he tarvitsivat kotimatkaa varten. Kapteeninrouva läheni ovea ja Maria aikoi seurata, mutta Buddenbrock pyysi häntä jäämään. — Rouva Löfving toimittaa sen yksinkin, sanoi hän.
Maria kokosi ajatuksiansa. Nyt hän kai viimeistä kertaa seisoi tämän hyväntekijänsä edessä. Mistä löytää sanoja oikein kiittääksensä häntä. Huomaamatta tätä hajamielisyyttä astui Buddenbrock edestakaisin lattialla. Sitten hän äkkiä pysähtyi Marian eteen, joka puoleksi nojautuneena pöytään seurasi häntä silmillään.
— Minulla olisi teille kysymys tehtävä, sanoi hän. Puhukaamme avomielisestä. Mitkä kohtalot odottanevatkin isänmaatanne, niin nyt ainakin ovat levottomat ajat. Suomi on köyhä, ja vastainen käänne tulee raskaasti painamaan sen perheitä. Sanotte, että isänne on ennen aikojaan murtunut ja ehkä piankin jättää teidät. Silloin olette turvaton. Minä taas olen jäänyt yksinäiseksi elämässä enkä voi semmoisena viihtyä. Uljaalla Buddenbrockin nimellä on yksi ainoa kannattaja, ja isiemme maatilat joutuvat vieraille, jos sukumme kuolee. Mutta se ajatus minua katkerasti surettaa. — Te ymmärrätte minua. Tahdotteko ruveta vaimokseni. Rakastan teitä vilpittömästi ja tahdon tehdä voitavani saattaakseni teidät onnelliseksi.
Sanoja liiteli Marian huulilla, mutta hän ei kyennyt niitä lausumaan.
Hänen kurkkunsa oli kuin kuristettu. Hän vaikeni kuin kuollut.
— En tarvitse monta sanaa, sanoi parooni. Jaa tahi ei.
— Ei! huudahti Maria ja purskahti itkuun. Teidän ylhäisyytenne etsiköön naista, joka sopii teille paremmin kuin minä.
— Siinä ei ole kylliksi aihetta kieltoonne.
— En mene koskaan naimisiin, nyyhkytti hän, mutta parooni Buddenbrockin on helppo löytää sellainen, joka häntä rakastaa. Harvalla miehellä on niin paljon annettavana kuin teillä. Hän kohotti kyyneltyneet silmänsä paroonin puoleen ja lisäsi hiljaa: luulin teitä niin onnelliseksi.