— Täällä Lappeenrannassa tiedämme sen ilman julistustakin.
— Olet tänään tuonut tärkeitä tietoja Venäjän puolelta.
— En tiedä lienevätkö ne uutisia asianomaisille; useita päiviä on jo puhuttu vihollisen tulosta. Armfeltin aikana kiitti päällystö saaduista tiedoista, mutta tätä nykyä palkitaan tiedustelijaa tiuskauksilla, ja raportit pidetään vaarallisena valheena, koska ei saa säikäyttää armeijaa.
Sprengtport ei voinut evätä tätä puhetta, mutta ei tahtonut myöntääkään. — Meidän kaikkien täytyy kuitenkin antaa henkemme valtakunnan pelastukseksi.
Majurinrouvan tulo katkaisi keskustelun, ja tervehdittyänsä lähti
Löfving ulos, ettei hän puolisoita häiritsisi.
Rouva riensi miehensä luo, syleili häntä:
— Vilho, ettäkö vielä kerran eläissäni näen sinut!
Sprengtport hellästi syleillen vaimoansa sanoi: — Et usko, Elsani, mitä olemme saaneet kestää. Sota on julistettu.
Rouva kalpeni hieman. — Hattujen juonia olemme kuulleet tänne saakka, ja ken ei ole itkenyt, se on manannut.
— Ruotsin ystävyydestä olemme nyt selvillä, vastasi majuri. Suokoon
Jumala, että saisimme sanoa sille jäähyväiset.