Sehän luonnollista, täytyihän väen saada ruokaa, ja kun ei itsellä ollut, niin otettiin mistä saatiin.
— Kruunu ei ota ilmaiseksi, se maksaa kaikki, huomautti Wrangel.
— Kyllä tietysti, myönsi paimen. Kymmenen riksiä hyvästä lehmästä.
— Verirahoja, huudettiin joukosta. Ryöstävät meiltä köyhiltä suomalaisilta viimeisetkin. Paras on viedä kaikki metsään, kaivaa maahan.
Samassa kuului rummunpärrytys. Kujanristeyksessä seisoi vääpeli rummuttajan kanssa ja suuri paperi kädessä, josta hän luki ilmoituksen, että kuninkaallinen majesteetti oli ollut pakotettu julistamaan sodan Venäjää vastaan, kehoittaen kaikkia uskollisesti puolustamaan Ruotsin valtakuntaa. Siihen lisäsi hän: Kenraali Buddenbrock käskee Lappeenrannan asukkaita olemaan levollisina ja kieltää pakenemasta.
Väki kuunteli kauhistuneena. Eikö saa henkeänsä pelastaa? Koko vanhempi sukupolvi oli ollut muassa Isonvihan hirmuisuuksissa. Tiedettiin mitä sota on.
— Voi meitä, kuului kaikkialta. — Voi meitä!
Wrangel, joka toisten upseerien kanssa oli katsonut ja kuunnellut tuota melua, kääntyi liikutettuna Buddenbrockin puoleen: — Kamalaa on kuulla väen kauhistusta.
Buddenbrock kohautti olkapäitään: — Heidän täytyy alistua ja tukea meitä.
— Entä jos sanoisin, että ehkä eivät tee sitä, intti Wrangel.