— Viisitoista, sanon minä, vakuutti Ring. Kun me myrskyämme esiin, niin huojuu Lascy kuin ruoko.
— Me muserramme kaikki mikä ei antaudu. — Niin muserramme. Pietari murtuu kuin lasi kirveen alla, hoilasivat toiset innostuneina.
— Jos täällä taistelusta mitään tuleekaan, sanoi Segebaden tyynempänä.
Ei vihollinen rohkene.
— Ei rohkene! kaikui yhdestä suusta. Nowgorod on sekin pantava rauhanehtoihin, jatkoi Segebaden.
— Ja Moskova!
— Europa hämmästyy meidän voitoistamme.
— Ja kotoiset riemuitsevat meidän kunniastamme. Saakaat tästä! ja pikarit tyhjennettiin myrskyävällä riemulla.
Segebaden täytti pikarit uudestaan. — Terveydeksenne, hyvät herrat! Olen jo valinnut itselleni mainion maahovin Venäjän Karjalassa. Siellä toki saan tyydyttää omaa metsästyshaluani ja teidänkin. Tervetulleet luokseni kaikki!
— Kiitoksia, tulemme tietysti. Karjala on tunnettu metsänriistastaan.
— Semminkin Salmi, naurahti Segebaden, ja se on minun.