4.
Äsken saapuneiden ruotsalaisten kanssa oli uusi ja elähyttävä aines päässyt Marttilaan. Semminkin nuoret upseerit olivat iloisia, kun saivat tavata kauvan kaivattuja kumppaneita. Kierreltiin katselemassa ja perehtymässä ja löydettiin vihdoin sopiva levähdyspaikka. Löfving ja hänen kumppaninsa olivat lähtemäisillään, kun yksi näistä parvista lähestyi istuaksensa vanhojen puiden alle. Ring ja Hubert olivat täältä kotoisin ja kulkivat vieretysten ystäviensä Segebadenin ja Reifin kanssa. Nähdessään puoleksi tyhjennetyn oluttynnyrin ja pikarit, joita parast'aikaa korjattiin, tekivät he Löfvingin kanssa kaupan, että kaikki saisi jäädä paikalleen. Muutamat korkeiden kivien päälle asetetut lankut tekivät juhlapöydän virkaa, ja pikarit täytettiin uudestaan. Hilpeästi puheltiin asemasta Suomessa ja emämaassa, ja innokkaalla riemulla esitettiin vihdoin malja reippaille valtiopäiville, jotka olivat päättäneet vetää miekan tupesta.
Löfving miehineen oli lähtenyt, mutta rattoisa puhelu puiden alla houkutteli muutamia hänen poikiaan palaamaan, nauttiaksensa vaikka kaukaakin ilosta.
— Milloin Lewenhaupt saapuu? kysyi Ring vierailta.
— Mahdollisimman pian, mutta valtiopäivät eivät vielä päättyneet. Hänestä tulee päällikkö jommoista tuskin ennen on nähty. Mutta mitä täällä pidetään Buddenbrockista?
— Hyvää vaan, todistivat useat suomalaiset. Hän on todellinen Hattu. Hänestä merkitsee sotainen urhous toki jotakin. Wrangel liiaksi kuulee porvarien ruikutusta.
— Aivan kuin kaikki Myssyt ja pelkurit, kannattivat kaikki muut.
Reif yksin pysyi vakavana. — Minulla on tuomisia Buddenbrockille hänen puolisoltaan. Ratsastaisin mielelläni päiväksi pääkortteeriin itse viedäkseni hänelle rouvan terveiset.
— Buddenbrockia odotetaan tänne, vakuutteli Hubert. Hänen ylhäisyytensä tietää yhtä hyvin kuin me, että Venäjän armeija samoo Lappeenrantaan ja että siellä tarvitaan apua.
— Emme tarvitse mitään apua! huudahti Segebaden. Yksi ruotsalainen sieppaa kymmenen ryssää noin vaan.