— En ole pyytänyt, mitään neuvoja, tiuskasi Segebaden.
— Enkä minä niitä tarjoo, nauroi Hubert, mutta taistella alueesta, joka vielä on vihollisen vallassa, se toki on hullunkurista.
— Eihän tiedä kukaan kelle se annetaan ennenkuin olemme voittaneet, koki Ring sovitella.
— Se annetaan minulle, vakuutti Segebaden kovaäänisesti. Tyynempänä jatkoi hän: — Sain Lewenhauptin sanan, että Salmi on minun, kun lupasin äänestää sotaa. Palkintoni pyysi hän minun itse määräämään. Valitsin Salmen, ja siinä se.
— Lewenhaupt ei ollut oikeutettu lahjoittamaan mitä hänellä ei ollut, mutta vapaaherratar Buddenbrock lupasi palkita minua, jos äänestäisin ylipäällikkyyttä hänen miehellensä, ja minä kohta ajattelin Salmia.
— Ajattele mitä tahdot, mutta minä toimin ja voitan myös.
— Sen saamme nähdä, kirkasi Reif, vetäen miekkansa.
Hubert tarttui toverin käsivarteen. — Hiljaa hiidessä, huudahti hän.
Ettekö näe, että Wrangel ja Sprengtport ovat tulossa.
Segebaden oli niinikään vetänyt miekkansa, mutta pisti sen takaisin, sanoen: — Kätkettykin pysyy muistissa.
— Toistaiseksi jääköön mutta ei ijäksi, vastasi Reif, jonka niinikään oli pakko pysyä järjessään.