Kun päälliköt olivat joutuneet pöydän luo, olivat kaikki näennäisesti tyynet, ja luoden silmäyksen pikareihin, lausui Wrangel hymyillen: — Herrat tulistuttavat urhouttaan tulevaisuuden varalle.
— Tunnit meistä tuntuvat pitkiltä kunnes pääsemme toimeen, kuului innokas vastaus. — Koska paukahtaa?
— Tiedot tuntuvat uhkaavilta. Odotan lähtökäskyä joka hetki.
— Olemme jo juoneet maljan voitollemme, riemuitsi nuoriso.
— Suokoon sen meille Jumala, vastasi Wrangel vakavasti.
Segebaden tunsi sankariverensä entistä kuumemmaksi, ja kysyi melkein uhmaten: — Herra kenraali, ettehän epäile että voitamme?
— Ainakaan en epäile, että itsekukin täyttää velvollisuutensa.
— Sen teemme! Kyllä kannattaa taistella suomalaisten metsästysseutujen puolesta.
— Metsästysseutujen? toisti Wrangel ihmetellen. Vänrikki pitää siis jäniksistä?
Reif ja toisetkin nauraa hohottivat.