— Nyt tiedän, alkoi hän, tarkasti katsellen Marttia, kuka sun armahasi on.
Martti katseli häntä sumeana ja kysyväisenä: — Onko hän puhunut sinulle?
— Ei ole, mutta tiedän sittenkin.
Martti synkistyi yhä enemmän ja loi silmänsä melkein vauhkosti maahan:
— Ennen tiesin minäkin, mutta nyt on toisin.
— Mitenkä niin?
— Muistatko häntä, tuota koreata apinaa?
— Apinaa? toisti Juhani ihmeissään. Ketä?
— Sitä joka oli täällä. Ryssää!
— Kyllä; näin hänet.
Ilkeä hymy näkyi Martin huulilla: — Maria näki hänet niinikään.