Se oli Toul'issa, hänen syntymäseudullaan. Hän makasi eräänä iltana pienessä sängyssään, mutta wielä hereillä, silloin näki hän äitinsä tulewan kamariinsa, kulkewan sen läpi ja suuntaawan askeleensa wiereiseen salonkiin, jonka owi oli auki, salongissa istui hänen isänsä erään ystäwän seurassa korttia lyöden. Hän nousi heti wuoteeltaan ja riensi äitinsä jälkeen, aina salonkiin saakka, josta hän kuitenkin etsi häntä turhaan. Isänsä joka oli tullut lewottomaksi torui häntä ja toimitti hänet jälleen makaamaan; wakuuttaen että hän oli nähnyt unta.
Lapsi, joka silloin todellakin luuli nähneensä unta, laskihe uudelleen lewolle ja koetti nukkua. Mutta muutamia minuuttia myöhemmin, hänellä oli wieläkin silmät auki, näki hän toistamiseen hywin selwästi äitinsä, joka tälläkin kertaa kulki aiwan lähellä häntä, ja nyt syöksyi hän äitiänsä wastaan syleilläksensä häntä. Mutta samassa katosi hän. Lapsi ei enään tahtonut mennä lewolle, waan jäi salonkiin missä isänsä jatkoi peliä.
Samana päiwänä ja samalla hetkellä kuoli hänen äitinsä Pau'ssa.
Tämän on herra Best itsa minulle kertonut, sywälle oli tämä tapahtuma painunut hänen mieleensä.
II.
— Kun Jaakko kuningas, Englantiin saapuneena ruton raiwotessa Lontoossa, wanhan Cambden'in seurassa oleskeli sir Robert Cotton'in luona maalla, näki hän unissaan wanhimman poikansa, joka wielä oli lapsi ja sillä hetkellä oleskeli Lontoossa; pojalla oli werinen risti otsassaan ikäänkuin hän olisi miekalla haawoitettu. Tästä unesta kauhistuneena alkoi kuningas rukoilla ja meni aamulla sir Cambdenin huoneeseen, kertoen hänelle mimmoisen näyn hän yöllä oli nähnyt; sir Cambden lohdutti häntä sillä, että se ainoastaan oli ollut unennäkö, jonka johdosta ei tarwinnut olla lewoton. Samana päiwänä sai kuningas kuningattarelta kirjeen, missä ilmoitettiin hänen kadottaneen poikansa, joka oli kuollut ruttoon. Kun lapsi näyttäytyi isälleen unessa oli hän muodoltaan ja warreltaan täysi-ikäisen miehen kokoinen.
III.
— Neiti R… erinomaisella päättämiskywyllä warustettu nainen, hurskas, olematta tekopyhä, asui, ennen awioliittoaan enonsa, kuuluisan lääkäri D…n luona, joka oli Tiedeseuran jäsen, hän asui erillään äidistään, joka maaseudulla makasi kowin sairaana. Eräänä yönä uneksi nuori nainen että hän näki äitinsä edessään kalpeana ja kowasti surewana sen johdosta ettei hän ollut lastensa parissa; poika, joka oli ollut erään Parisilaisen seurakunnan pastorina oli nimittäin siirtynyt Espanjaan ja tytär oli Parisissa. Pian kuuli hän äitinsä useamman kerran huutawan häntä nimeltä; hän näki unessa niiden henkilöjen, jotka oliwat äitinsä seurassa ja jotka luuliwat hänen tarkoittaneen poikansa tytärtä, joka oli saman nimellinen, menewän wiereiseen huoneeseen häntä noutamaan; sairaan antama merkki osoitti, ettei hän tahtonut tawata häntä, waan Parisissa oleskelewata tytärtään. Hänen kaswonsa ilmaisiwat tuskaa, jota hän tunsi tyttärensä poissaolosta; äkkiä muuttuiwat hänen kaswojensa juonteet ja kuolonkalpeus peitti kaswot; tämän jälkeen waipui kuolewa wuoteelleen hengetönnä.
Seuraawana päiwänä tapasi D… neiti R…n erittäin synkkämielisenä ja tiedusteli häneltä syytä suruunsa; neiti D… kertoi silloin enolleen unelmansa kaikkine yksityiskohtineen, joka oli saattanut hänet niin lewottomaksi. D…, joka tapasi hänet tässä mielentilassa, painoi häntä rintaansa wastaan ja tunnusti, että äitinsä kuolema oli liiaksi todellinen; muihin selityksiin ei hän ryhtynyt.
Muutamia kuukausia myöhemmin kun neiti R… enonsa poissa ollessa, järjesteli hänen paperiaan, joita tämä, samoinkuin usea muu, ei mielellään sallinut kajota, löysi hän kirjeen, joka hänen enolleen kertoi äitinsä eri kuoleman-kohdista. Suuri oli hänen kummastuksensa, kun hän siinä luki unelmansa yksityis-kohtineen.