Yksinäinen oli todellakin tuo wanha ukko, jonka ärtyinen luonto oli karkoittanut nuo harwat tuttawat ja sukulaiset, jotka hänellä enään oli jälellä.
Ei yksikään ystäwällinen käsi ojentaisi hänelle wiimeistä wirkistäwää juomaa ja sulkisi wäsyneet silmät; ei yksikään hellä ääni puhuisi rakkauden ja toiwon kieltä taistelewalle hengelle; ainoastaan wieras, palkattu hoitajatar olisi hänen wiimeisen taistelunsa todistajana.
Sängyn yläpuolella, seinällä, riippui erään wanhan wirkatakkiin ja kunniamerkkeihin puetun miehen kuwa. Hoitajatar ajatteli olisiko se ehkä majuuri itse taikka hänen isänsä.
Joku tarttuu kiiwaasti ulommaisen huoneen owenlukkoon, eräs wanhempi herra astuu sisään, menee sängyn luokse ja kumartuu kuolewan yli. Hoitajatar tuntee hänessä sängyn yläpuolella riippuwan kuwan alkuperän. Ettei häiritsisi heitä, meni hän toiseen huoneesen, missä hän aiwan tyynesti istahti sukkaa kutomaan. Hetken kuluttua meni hän sairaan huoneesen katsoakseen puuttuisiko sairaalta mitään.
Huone oli tyhjä. Ei ollut kukaan woinut mennä ulos muuta kuin ulommaisen huoneen kautta, jonka owella sairaanhoitajatar oli istunut. Hän meni sängyn luo… kaikki oli loppunut. Kaswojen piirteet oliwat jo jähmettyneet kuoleman kylmän käden koskettamisesta, mutta kellastuneilla kaswoilla, jotka niin usein oliwat ilmaisseet tyytymättömyyttä ja suuttumusta, kuwastui nyt hiljainen rauha.
Wainajan eräältä omaiselta, joka tuli perimään jälkeen jääneet tawarat, kuuli hän, että sängyn yläpuolella olewa kuwa oli wainajan isän kuwa.
LIITE.
Otteita Camille Flammarion Uraniasta. Helsinki 1891. K. G. Holm.
Tapahtuuko henkinäkyjä hywin harwoin? Ei näytä siltä. Muistelen muun muassa tapahtuman, jonka minulle kertoi wanha nuoruuteni ystäwä Jean Best, joka yhdessä kuuluisan ystäwäni Edouard Charton'in kanssa, wuonna 1833 perusti Magasin pittoresque nimisen lehden, ja joka kuoli muutama wuosi sitten. Hän oli luonteeltaan totinen, kylmä, perusteellinen mies, mainio käytännöllinen kyky: kaikki, jotka tunsiwat hänet, tietäwät kuinka wähän hermostunut hän oli luonteeltaan, ja että hänen henkensä pysyi aiwan erillään kaikista sellaisista asioista, jotka osat mielikuwituksen kanssa jonkinlaisessa yhteydessä. Niinpä niin, seuraawa tapahtuma sattui hänelle itselleen, kun hän oli wiiden eli kuuden wuoden wanha lapsi.