Silloin kuin nämä muistiinpanot kitjoitettiin ja ensi kerran ilmestyiwät, arwosteltiin ne kokonaan toisin kuin meidän päiwinämme; mitä silloin pidettiin taikauskoisuutena, pidetään nyt tutkimista ja miettimistä ansaitsewana.
Tässä seuraawat kysymyksessä olewat muistiinpanot.
Kadonnut nuorukainen.
Naituna asuin minä eräässä etelä-Ruotsin läänin pääkaupungissa, missä mieheni oli yliopettajana eräässä koulussa.
Syksyllä 1837 tuli kaupunkiin eräs nuorukainen nimeltä akseli A—a Upsalasta. Hänellä oli suosituskirjeitä miehelleni, joka wastaanotti hänet ystäwällisesti ja pyysi häntä käymään luonaan.
Kohta alkoivat oppikurssin luennot, jotka kestiwät lokakuusta seuraawan wuoden toukokuuhun.
Eräänä myrskyisenä yönä, kewäällä, heräsin minä hiljaisesta naputuksesta sängyn laitaan. Hämmästyneenä nousin istualleni sängyssä, kysyen kuka se oli, ja sain silloin kuulla surkeata walitusta, niin surkeata, että se sywästi liikutti minua.
Kuka sinä olet? — kysyin jälleen. Ei mitään wastausta, samaa walitusta wain.
Hämmästyneenä herätin mieheni, sanoen:
Joku ystäwistäni lienee suuressa waarassa ja ajattelee meitä. Etkö kuule kuinka joku walittaa ja waikeroi?