[27] Faustus, manikeolaisten etevin puhuja, oli afrikalainen syntyjään ja kotoisin Mileven kaupungista. Hän ei vaikuttanut ainoastaan kotiseudullaan, vaan myöskin Roomassa sangen paljon manikeolaisen opin leviämiseksi. Hän kirjoitti väitöskirjan katolilaista oppia vastaan, jonka johdosta Augustinus ystäväinsä kehotuksesta kirjoitti v. 400 j.Kr.s. kirjansa "contra Faustum" (Faustusta vastaan), jonka hän v. 404 lähetti Hieronymukselle.
[28] Nämä vapaat taiteet olivat silloisen käsityksen mukaan: Runous, kaunopuheisuus, historia, kielitaito ja filosofia.
[29] Marcus Tullius Cicero, s. 3/1 106 ja k. 7/12 43 e.Kr., oli Roomalaisten etevin puhuja. Hän oli ylhäisistä vanhemmista syntynyt ja sai hyvän kasvatuksen. Aikakauden etevimmät puhujat ja oikeusoppineet käytettiin hänen opettajinaan. Myös filosofiaa sai hän opiskella.
Ensi kerran tuli Cicero mainehikkaaksi puhujana, kun hän puhui C. Verres'tä vastaan, joka ruununvoutina Siciliassa oli nylkenyt ja sortanut kansaa. Sellaisella voimalla puhui C. häntä vastaan, että hän ennenkun oli kuullut johdantoakaan loppuun jo pakeni koko Italiasta odottamatta edes minkä tuomion oikeus hänen asiassaan langettaisi. Vielä kuuluisammat ovat C:n puheet Catilinaa vastaan, joka oli tehnyt salaliiton hallitusta vastaan ja samalla kapinoi kaikkea siveellistä ja jumalallista maailman järjestystä vastaan uhaten upottaa koko Rooman paheiden kuiluun. Hehkuvasti, voimakkaasti kaunopuheliaasti puhui C. laillisen järjestyksen, Rooman kunnian, siveyden ja avujen puolesta, mutta kun ei hänen syytöksiinsä ollut riittäviä todistuksia, pääsi Catilina pakoon. Vasta kun hän teki murhayrityksen Ciceroa vastaan, sortui hän. Cicero sai julistetuksi sodan Catilinaa vastaan ja Catilina taistelussa kaatui ja hänen puoluelaisensa rangaistiin kuolemalla. Nyt kansa kunnioitti Ciceroa nimityksellä "isänmaan isä" ja "Rooman toinen perustaja". Mainehikkaat ovat myös ne C:n puheet, joissa hän puhuu Rooman vapauden puolesta Antoniusta vastaan, joka yritteli Rooman yksinvaltiaaksi, ja joka muutoinkin oli hänelle kovin vastenmielinen. Kalliisti sai C. nämä puheensa maksaa — omalla hengellään. Kun Antonius, Augustus ja Lepidus tekivät liiton hallitaksensa kolmen miehen Roomaa, silloin piti heidän hankkeensa vastustajat raivattaman pois, ja silloin Antoniuksen toimesta Cicero murhattiin. Hänen päänsä ja oikea kätensä naulittiin siihen puhujatuoliin, mistä hän oli kuuluisat puheensa pitänyt.
Cicero ei ollut mikään lujaluontoinen mies, semmoinen kuin Cato, Scipio vanhempi ja monet muut. Häälyväisyyttä osoitti C. esim. suhteissansa Rooman vallantavoittelijoihin, mutta mielipiteiltään on hän pakanakunnan jaloimpia. "Elää jaloa elämää on ainaista onnea" se oli Ciceron tunnuslause.
[30] Annaeus Seneca syntyi Cordubassa Hispaniassa vuonna 4 e.Kr.s. Isä käytti häntä koulussa, jotta hänestä tulisi puhuja. Mutta hänen luontaiset lahjansa tekivät hänestä filosoofin. Hän kuuluu stoalaisiin filosoofeihin. Hän oli keisari Neron opettajana ja kasvattajana. Kun Nero tuli keisariksi, oli Seneca 4 vuoden aikana hänen lähin neuvonantajansa; sen aikaa oli Rooma onnellinen. Kateellisten ihmisten vaikutuksesta joutui hän keisarin epäsuosioon ja täytyi murhaa välttääksensä lopettaa itse päivänsä. Silloin oli hän 65 v. vanha. Tuskin on toista pakanallista kirjailijaa, jonka teoksissa tapaamme niin paljon kristillisiä ajatuksia kuin Senecan. Tässä muutama esimerkki: Suuret miehet iloitsevat vastoinkäymisistä niinkuin sotilaat sodasta ja vanhat sotilaat haavoistaan. Ne jotka päällikkö käskee yöllä hyökkäämään vihollisen päälle, pitävät sen onnena että tuo käsky tuli heidän osaksensa. Ne, jotka kärsivät, sanovat: Jumala katsoo meidät kelvollisiksi koetuksia kestämään! Ei mikään puu ole vahvaksi varttunut olematta kovan myrskyn kourissa. Juuri myrskyn sitä puistellessa se sitkistyy ja lujittuu maahan. Kulta koetellaan tulessa; urhoollinen mies onnettomuudessa.
Onnettomuus tarjoo hyvän tilaisuuden osoittamaan avuja. Kovin hätä kasvattaa korkeimman avun.
Onni sitä vastoin levittää sumun silmäimme eteen, synnyttää sielussamme tyhjiä tuulentupia ja sekottaa hyvän ja pahan sakeaan sumuun.
[31] Tämä paikka oli pyhän Cyprianuksen hautakappeli, missä hänen luunsa lepäsivät, ja missä hurskaat kävivät rukoilemassa. Alkujaan käytiin pyhien haudoilla vain siinä tarkoituksessa, että pyhien vainajien muisto siten tulisi elävämmäksi, joten se myös voimakkaammin innostaisi rukoukseen, rakkauteen ja kaikkeen siihen jumalisuuteen, jota nuo pyhät vainajat eläessään olivat osoittaneet. Pian kuitenkin se suuri kunnioitus, jota tämän aikakauden ihmiset tunsivat pyhiä vainajia kohtaan, saattoi mitä suurimpiin erhetyksiin. Alkujaan oli rukoiltu noiden pyhien vainajien puolesta, nyt sitä vastoin ruvettiin itselleen pyytämään heidän esirukoustaan, eikä kohta puoleen uskallettu ensinkään Jumalaa suorastaan rukoilla, vaan ainoastaan pyhien esirukousten ja ansion turvissa. Ja kaikkein suurin väärinkäyttö, mikä mainitusta syystä aiheutui, oli pyhien jätteiden palveleminen. Uskoen pyhien jätteiden ihmeitä tekevään voimaan ruvettiin niitä käyttämään kuin taikakaluja ainakin.
[32] Cyprianus syntyi 2 ja 3 vuosisadan vaiheella pohjois-Afrikassa, mahdollisesti Karthagossa. Hän oli ylhäisestä suvusta ja oli saanut hienon kasvatuksen. Hän rupesi aikuiseksi tultuaan opettamaan puhujataitoa Karthagossa. Hän kääntyi kristinuskoon ja sai kasteen v. 245. Hän sitten lahjoitti köyhille suurimman osan omaisuudestaan ja tutki hartaasti raamattua. Hän tuli ensin diakooniksi, sitten presbyteeriksi ja v. 248 piispaksi. V. 249 syttyi vaino kristityitä vastaan ja raivoisa pakanakansa Karthagossa huusi: "Cyprianus jalopeurain eteen!" Hän pelastui pakenemalla, mutta sai siitä muka pelkuruudestaan kärsiä pilkkaa. Hänen loppuikänsä oli surullinen: hän joutui ikävään opinriitaan ja nälänhätä ja ruttotaudit raivosivat hänen ympärillään. V. 256 puhkesi uusi vaino kristityitä vastaan. Cyprianuskin sai marttyyrikuoleman 14 p. Syyskuuta 257. Suuren kansajoukon saattamana vietiin hän ulos kaupungista. Hän riisuutui ja polvistui rukoukseen. Kaksi hänen omista papeistaan sitoi hänen silmänsä. Vaivoin sai pyöveli lyödyksi poikki hänen päänsä, sillä Cyprianus oli osoittanut häntä kohtaan suurta hyväntahtoisuutta ja vastikään antanut hänelle 25 kultarahaa. C. haudattiin lähelle mestauspaikkaa.