— Vai niin.
— Hän on kerran nostanut hevosen.
— Hevosen!
— Se on niin totta, niin totta,— sillä hän on itse sen kertonut.
Synnöve ei ensinkään epäillyt.
— Kuka Aslak on? kysyi hän.
— Se on oikea ilkiö. Isä kuritti häntä niin, ettei tässä maailmassa ketään niin ole kuritettu.
— Tappeletteko te siellä teillä?
— Kyllä joskus, kun… Ettekö sitte siellä teillä?
— Emme koskaan.