— Enkö minä uskalla? Sanotko sinä, etten minä uskalla? Kuka minulle mitään tekisi, kuka?
— Koulumestari.
— Kou-kou-koulumestari? Luuletko sinä minun välittävän hänestä?
— Luulen, koulumestari on pitänyt häntä maanviljelysopistossa.
— Koulumestariko?
— Koulumestari!
— Kuule, Marit, minä en viitsi nähdä tuota hyppäämistä. Sinun pitää lähteä pois paikkakunnalta. Sinä tuotat minulle paljasta surua ja murhetta ja niin teki äitisikin — paljasta surua ja murhetta. Minä olen vanha mies, minä tahtoisin nähdä elämäsi turvattuna, minä en tahdo olla ihmisten hampaissa sellaisen asian takia; minä tahdon vaan sinun omaa parastasi; huomaa se, Marit. Pian minä menen menojani, siihen sinä jäät; miten sinun äitisi olisi käynyt, jollei minua olisi ollut? Kuule nyt, Marit, ole nyt ymmärtäväinen ja kuuntele mitä minä sanon; minä tahdon vaan sinun parastasi.
— Ei, sitä te ette tahdo.
— Mitä? Mitä minä sitte tahdon?
— Saada tahtonne tapahtumaan, sitä te tahdotte, mutta minun tahtoani te ette kysy.