VALBORG. Minä sain tänään kirjeen Nannalta. Hän kertoo, kuinka asia tapahtui, kun oikeudenpalveliat tulivat niin yht'äkkiä, ett'ei perhe voinut vähintäkään aavistaa.
TJOELDE. Niin, se oli ollut liikuttava tapaus.
ROUVA. Kertoiko hän itse sulle mitään —?
TJOELDE (syödessään). Min'en puhellutkaan hänen kanssaan.
ROUVA. Mutta kultani —? Olettehan te vanhat ystävykset.
TJOELDE. No mitä! — Ystävykset! — Hän elää mielettömissä mietteissä.
— Muuten sain minä jo aivan kylläksi siitä perheestä. —
SIGNE. Lieneehän siellä ollut kovin surullista?
TJOELDE (yhä syöden). Hirmuista.
ROUVA. Mistä ne nyt elävät?
TJOELDE. Konkurssi-pesästä, tietysti.