HAMAR (haukotellen). Se on kuitenkin paras kaikesta maailmassa.
SIGNE. Syödä, niin, — mutt'ei laittaa; minä en koskaan tahdo laittaa ruokaa.
ROUVA (istuu pöydän ääreen). Laittaminen voipi kyllä käydä laatuun; mutta yhä keksiä uutta — se on vaikeata.
HAMAR. Olenhan minä jo niin monesti sanonut: ottakaa taitava ravintola-kokki.
ROUVA. No, olemmehan me jo sitäkin koettaneet. Siitä on vain enemmän ja enemmän puuhaa.
HAMAR. Niin, siksi, ett'ei hän ollut kekseliäs. Ottakaa franskalainen.
ROUVA. Sitte saan seistä hänen vieressään kielen-kääntäjänä. — En — min'en milloinkaan pääse ruokaa tuonnemmaksi. — Ja viimmeaikoina olen tullut yhä kivulloisemmaksi!
HAMAR. Min'en ole missään maailmassa kuullut niin paljon keskusteltavan ruo'asta kuin tässä talossa.
ROUVA. Te ehk'ette ole koskaan ennen ollut suuressa kauppahuoneessa. Meidän ystävämme ovat enimmästi kauppiaita — ja useammille niistä on ruoka suurin nautinto.
SIGNE. Niin, se on varma.