SIGNE (melkein itkussa, jonka toki lukahuttaa). Mutta äiti, joka tänään on niin kipeä — —?
TJOELDE. No, turhia iankaikkisia kipuja! Tänään ei ole kellään aikaa sairastaa. Kiiruhda vain!
SIGNE (menee, salaa itkien, perimmäisestä sivuovesta).
TJOELDE (Hamar'ille, joka on tullut). Tuoppa kynä, paperia ja läkkiä; meidän pitää saada kokoon seurue! Tuota pikaa!
HAMAR (etsien). Tääll' ei ole niin mitään!
TJOELDE (kärsimätönnä). Mene noutamaan! (Hamar syöksyy ulos etumaisesta ovesta).
TJOELDE (lukee telegrammia, jota on pitänyt kädessään — huomattuaan pelastuksen huokauksen. Käsi vapisee hänen lukiessaan vitkaan, osan kaksi kertaa). "Sain telegramminne juuri lähteissäni. Vastatakseni kaikesta, — keskustelu. Tulen tänään, ensimäisellä höyrylaivalla, lähden 5. Tarkastelu asioistanne valmiiksi. — Lind." — Melkeinpä en voi lukea tätä. Mutta niinhän se toki on! Niin, — jospa tämä vain onnistuisi, — niin olisi kaikki satamat avoinna! (Hamar'ille, joka tulee). No, siinäkö olet? Täydellistä kutsumuskirjettä emme nyt ehdi kyhäämään. Ainoastaan nimiluettelon, — joku konttoripalvelioista voipi saattaa sen asianomaisille. Siis: (sanelee) Pappi — — apropos: samppanja! Onko se hyvää?
HAMAR. Se viimeksi tuotu, tarkoitat kai?
TJOELDE. Niin.
HAMAR. Pappi kiitti sitä hyväksi.