(Tyttö perimmäisestä ovesta pois; Signe tukee äitiään, menevät.
Palvelia aukasee samppanja-pulloja).
Toinen kohtaus.
Ensin tulee Tjoelde seuraten konsuli Lind'iä, jonka kuullaan vakuuttavan Tjoeldelle, että päivällinen oli oivallinen, ja tämän vastaavan, että se nyt oli sen mukaan, mitä pienessä maaseutukaupungissa voipi saada! Molemmat katsovat kelloonsa; on ainoastaan lyhyt puoli tuntia aikaa jälellä; Tjoelde pyytää häntä jäämään edes seuraavaan laivaan, mutta turhaan. Näiden kantapäissä kauppiaat Holm ja Ring kiihkeästi keskustellen puutavaroiden hinnoista; edellinen arvelee niiden vieläkin hälvenevän, jälkimäinen nousevan, ja aivan pian; puut ovat muka suora vastakohta hiiliin ja rautaan, jota jälkimäinen mitä kiivaimmin väittää. Heti näiden jälestä pappi, jota seuraa talon vävy.
Edellinen vakuuttaa jälkimäiselle, joka on vähän väsynyt nauttimisesta, ett'ei hänellä ole mitään tuota asiata vastaan, kun pitäjäläiset vain maksavat lailliselle papille palkan, joko he sitte käyttävät toista eli ei; — sillä joka asiassa pitää olla järjestys, niinkuin juuri järjestys on pääasia Jumalan valtakunnassa. Hamar koettaa pistää sanoja Voilakasta sekaan, vaan onnistumatta. Samassa Knutzen ja Falbe kiistassa eräästä tanssiattaresta, jonka Falbe on nähnyt Hampurissa, ja joka hypähti kolme kyynärää korkealle, jota toinen ottaa epäilläkseen; mutta eihän siinä saata epäilys tulla kysymykseenkään, koska Falbe kerran on syönyt päivällistäkin samassa yhteispöydässä, kuin mainittu tanssiatar. Finne, Knudsen, Jakobsen heti jälessä. Jakobsenin kuullaan lupaavan päänsä pantiksi. Nyt on hänellä muka oikein, — vaan toiset kuuluvat suurella innolla vakuuttavan, etteivät ollenkaan ole väittäneet asiata siksi, miksi Jakobsen on sen ymmärtänyt; — mutta Jakobsen voipi vakuuttaa, että hän antaa peijakkaan sille, mitä he ovat väittäneet, ja että hänen isäntänsä on nerollisin kauppias; rehellisin mies koko maailmassa — ainakin Norjan maassa. Ylä-tullipalvelia Pram kävelee yksinään syvissä, sisällisissä mietteissä. Kaikki puhuvat yht'aikaa.
TJOELDE (kilistää lasin reunaan). Herrani! (Äänettömyys. Ainoastaan
Falben ja Jakobsenin ääni kuuluu vielä, heitä vaikitetaan). Hyvät
Herrat! Valitettavasti kyllä, on päivällinen vienyt paljon aikaa — —
KAIKKI (yhdestä suusta). Ei, ei!
TJOELDE. Kunnioitettava vieraamme jättää meidät, sen pahempi, jo lyhyen puolen tunnin päästä. Suokaa sentähden sanoani pari sanaa, tarjotessani jälkiruokaa. — — Hyvät Herrat! Meidän seurassamme on tänään ruhtinas. Sanon: ruhtinas. Sillä jos on totta, että rahat hallitsevat koko mailmaa, — ja se on totta, hyvät herrat! —
PRAM (nojaten käsillään pöytää vastaan, etumaisena, sanoo juhlallisesti, vaan tyynesti). Niin.
TJOELDE. — niin on hän ruhtinas! Meillä ei ole ainoatakaan suurempaa yritystä, jota hän ei ole perustanut, — tarkoitan, kirjoittanut nimensä alle!
PRAM (aikoen juoda Lind'in maljan). Hra konsuli, saanko kunnian!