BERENT. Teidän tilanne antaa siis teille syytä pelkoon?
TJOELDE. Nyt ei ole kysymys minun tilastani, vaan teidän käytöksestänne?
BERENT. Minä tuumailen, että kernaammin pysymme itse asiassa. —
Oluttehtaan te olette pannut — — —
TJOELDE. Älkää, koko teidän olentonne on niin perinpohjin jesuitallinen, että minun, rehellisenä miehenä, täytyy kieltäytyä toimimasta teidän kanssanne. Minä olen, kuten jo sanoin, tottunut olemaan tekemisessä kunnon miesten kanssa.
BERENT. Minä luulen, että te käsitätte seikat väärin. Teidän veikanne pankkeihin on niin suuri, että syystä voidaan vaatia tietoja oloistanne ja tilastanne. — Mutta te saatte myöskin tyytyä siihen, mitä noilla tiedoilla teemme.
TJOELDE (tukehduttaa vihaansa). Mahdollisesti voipi tässä olla väärinkäsitystäkin; mutta se on siinä, että te ette tiedä: minun tekemiseni pankkien kanssa — on loppu. Min'en enää tarvitse pankkeja.
BERENT. Tämä väärinkäsitys on kuitenkin matkaansaattanut sen, että pankkien arvioluettelo teidän omaisuudestanne pian on konsuli Lind'in tiedossa. Sentähden olisi teidän, minun mielestäni, hyvä tuntea tuo arvioluettelo, ennenkuin se tulee asianomaisesti kysymykseen.
TJOELDE (mietittyään). No niin! Mutta ei eri osia. Mikä on tulos teidän tai pankkien laskuissa — lyhyestä tärkimpään?
BERENT (lehditellen papereita). Tulos lyhyestä tärkimpään on se, että olette antanut itsellenne varoja 454,000 spd. Minä ainoastaan 203,000 spd.
TJOELDE (tyynesti). Te saatte siis minulle velkoja yli puolentoista sadan tuhannen spd:n?