VALBORG. Signe!
SIGNE. — joka jo on lahjoittanut niin monet mainiot rukkaset, saapi nyt vihdoinkin viimeisiinsä parin oikein punaisia käsiä — hahahaha!
HAMAR. Sannaes'inkö?
SIGNE. Niin! — (viittaa ulos ikkunasta) Tuollapa onkin syntipukki! Hän odottaa sua, Valborg odottaa, kunnes sinä haaveksien, kukkavihko kädessä, käyt häntä vastaan — niin, aivan siten, kuin äsken tulit tänne.
ROUVA (nousee). Eipä — isää hän odottaa. Hän on siis nähnyt isän.
(Menee verannalle, vasemmalle).
SIGNE. Kas — oikein — isä tulee todellakin; — Voilakan seljässä.
HAMAR (äkkiä). Voilakan! — Tule, mennäämpäs tervehtimään Voilakkaa!
Pian nyt!
SIGNE. E-e-n!
HAMAR. Etkö sinä tahdo tervehtiä Voilakkaa? — Kavalleristin vaimon pitää rakastaa hevoista lähinnä miestään!
SIGNE. Ja kavalleristin itse vaimoaan lähinnä hevoistaan.