(Huudahtaa kovasti ja kaatuu. Piispa ottaa vastaan hänet.)
ISOÄITI.
Hän on lähtenyt?
CORNELIA.
Hän rakastaa sitä, — jota —? — Oi Jumala, katsokaa Hagbartia!
PIISPA.
Cornelia! (Tämä rientää piispan luoksi; he laskevat alas Ogootin.
Cornelia seisoo hänen vieressänsä. Piispa kääntyy.) Hagbart! (Tämä
syöksee hänen syliinsä.) Miehuutta, poikani! miehuutta!
(Äänettömyyttä.)
ISOÄITI (nousee seisoalle).
On siis taas noitten suurten tunteiden aika palannut!
Esirippu lankee vitkaan.