ROUVA FALK. — jonka tähden minä tässä sopessa olen pannut alttiiksi 8 — kahdeksan vuotta elämästäni, luopuen kaikista, mitä ajatella voi! — Hän on tuskin kasvanut suureksi, ennenkuin hän kaikkein ensimmäisellä matkallaan heittäytyy sen syliin, joka on luonut häpeää päälleni. Minun tulisi kai pitää sitä aivan luonnollisena asiana? Tulisi vaan katsoa häntä kauniiksi? — Minä en tahdo nähdä sinua! Mene! —
OGOOT (itkien). Etkö luule, täti, minun itse sanoneen kaikkia noita? Oi, sanoin tuhannesti. Senpätähden en kirjottanut; olen ollut mitä hirveimmässä tuskassa.
ROUVA FALK. Jo hiukankin tuommoista havaittuasi, olisi sinun pitänyt turvata tänne, minuun, … jos sinussa olisi ollut vähänkin uskollisuutta.
OGOOT.
Täti! (Polvillansa.) Täti!
ROUVA FALK.
Ettäs olit noin kurja.
OGOOT. Täti! — Senpätähden, että hän katui, mitä hän oli sinua vastaan tehnyt, minä ensin —
ROUVA FALK.
Katui! Hän tuli tänne naurusuin.
OGOOT.
Se oli pelosta, täti.
ROUVA FALK.
Nauretaanko pelosta?
OGOOT. Ei muut, mutta hän! Armas täti, niin alkoi hän minuakin puhutella; todellakin nauroi hän aivan tyhmästi, ja on sittemmin sanonut sen tulleen pelosta.