ROUVA FALK.
Miksi et kirjottanut tuosta minulle?
OGOOT. Siksi, ettet sinä, täti, ole muitten ihmisten kaltainen. Jos vaan olisin maininnut hänen olevan siellä, olisit heti käskenyt minua kotiin. Ethän sinä ole muitten kaltainen.
ROUVA FALK.
Mutta millä ihmeen lailla sinä saatoit —?
OGOOT. Armas täti, onhan se, joka sinua kiittää, kohta minun ystäväni, tiedäthän sen. Ja kun päälle päätteeksi hän sinua kiitti, hän, joka oli niin väärin sinua vastaan tehnyt, niin ymmärräthän sinä, että olin kaiken päivää riemuissani. Se oli alku —
ROUVA FALK.
Niin, kerro minulle alusta loppuun!
OGOOT.
Ei, se on ihan mahdotonta, täti! Sillä sitä kestäisi monta päivää!
Mutta sen vaan kerron, täti, ettei minua aavistanutkaan, mikä se oli,
joka saattoi minut niin heikkohermoiseksi.
ROUVA FALK.
Mutta selville tultuasi siitä, miksi et paennut?
OGOOT.
Niinpähän juuri teinkin! Mutta sepä se olikin, joka on syynä kaikkiin.
ROUVA FALK. Miten? Pidä nyt vähän järjestystä, malta mieltäs vähän — ja kerro minulle!
OGOOT.
Kiitoksia, tätiseni! Kiitoksia, ettäs tahdot kuunnella minua! Oi
Jumala, kuinka minä — (Itkee.)