PEDERSEN.
Oh —!
ROUVA FALK.
Tulkaa luokseni illalla, niin koetamme jälleen jatkaa keskusteluitamme.
PEDERSEN.
Sitä olen kauan toivonut, rouva.
ROUVA FALK.
Niin — en ole kahdeksaan yhdeksään päivään oikein kyennyt.
PEDERSEN.
Olemme kaikki nähneet, että joku asia on teitä vaivannut.
ROUVA FALK.
Kullakin on huolensa.
(Pedersen odottaa; mutta kun rouva edellensä varovasti poimii omenia eräästä nuoresta puusta ja panee ne vähäiseen kantamaansa koriin, menee hän vasemmalle.)
Toinen kohtaus.
HAGBART (oikealta puolelta, seisoo hetken, ennenkuin häntä huomataan).
Rouva Falk!
ROUVA FALK (huudahtaa vähän).