Nyt kutsun taivaan todistajaksi siitä, että olen tahtonut sovintoa, vaan että te olette sitä estäneet! Kantakaa edesvastausta siitä, sydämmeni teitä syyttää ja historiani on teitä syyttävä ijankaikkisesti! — Älkää enää tulko silmieni eteen, paetkaa tätä maata! Te olitte osallisna viime salaliitossa, minä tiedän sen, ja papit, jotka ärsyttävät kansaa esivaltaa vastaan, ovat Jumalalle inhoksi — emmekä ai'o kärsiä teitä rajojemme sisäpuolella!
KNOX. Jos teidän armollanne on syytös minua vastaan, niin alamaisuudessa pyydän tulla syytetyksi maan parlamentissa.
KUNINGATAR. Itse olette opettaneet, että meidän suhteen ei tarvitse huolia siitä, älkää siis itse odottako parempaa kohtelua! Sillä hallintoa pitää täällä olla. Kuningatar tahdon olla — menkää!
KNOX. Minä pyydän hiljaisuudessa…
KUNINGATAR. Ei, ei sanaakaan enää … mitä en ole kärsinyt ja enkö ole rukoillut sovintoa! Mutta vaikka minä olen se, joka on vääryyttä kärsinyt ja julminta rääkkäämistä, niin te olette näin ankara, näin ylpeä, näin kova… Oi, te menettelette häpeällisesti minua kohtaan!
(Hän itkee, Knox seisoo hetken aikaa kummastellen, kumartaa syvästi ja menee).
VIIDES KOHTAUS.
KUNINGATAR, sitten eräs HOVIMIES.
KUNINGATAR. Minä en voi hengittää samassa maassa, missä tämä hirmuinen mies ajattelee, — nyt hänen täytyy mennä täältä pois. Aikeeni, koko elämäni ei voi edistyä hänen tähtensä; on niinkuin ajaisin arolla myrskyä vastaan. Nyt hän on karkoitettava! Ja hänen kanssansa hänen oppinsa; sillä se on hänen kaltainen, se on suvaitsemattomuutta, kiihoitusta, kapinaa, omavaltaista raamatunselitystä, joka kumoo yhteiskunnan lait ja järjestyksen. Käännyn kammolla siitä pois! — Mutta kenenkä kanssa olen sitten menevä eteenpäin … ja mihinkä?
HOVIMIES. Bothwell'in jarli on tullut!