BOTHWELL (polvillaan). Koska te mainitsette omantunnon, niin te lemmitte minua!
(Tarttuu hänen käteensä).
KUNINGATAR. Minä käsken ja manaan kaikki taivaan ja manalan voimat avukseni teitä vastaan!
BOTHWELL. Mutta ne eivät tottele!
KUNINGATAR. Te kumootte järjen ja lain, te heitätte elämänne hetken nojaan.
BOTHWELL. Sillä minä lemmin!
KUNINGATAR. Nouskaa, Bothwell, jättäkää himojen hairahdukset, kiitäkää kunnian aamua kohti, niinkuin haukka kädestäni, — ja se päivä kenties koittaa, jolloin teidät takaisin kutsun!
BOTHWELL. Antakaa minulle pantti siitä!
KUNINGATAR. En, sillä silloin vetäisitte minut kokonaan puolehenne; te olette liian voimakas.
BOTHWELL. Maria, ei kukaan ole teitä palvellut niin kuin Bothwell, ei kukaan rukoillut, kuin minä nyt. Jotka teitä ennen lempivät, ne eivät olleet miehiä.