TOINEN RATSUMIES. Se oli paljasta kavaluutta, tahdottiin voittaa aikaa, jotta kuningattaren väki ehtisi mennä heidän puolelleen.
ENSIMÄINEN RATSUMIES. Ne ovat yhtyneet ja meitä saarretaan!
BOTHWELL. Pettureita loppuun asti! (Ratsumiehille.) Hevosen selkään, nyt me tulemme. (Ratsumiehet menevät). Nyt teidän täytyy mua seurata kauemmas ja suurempiin taisteluihin! Kautta kaiken sen, mitä teillä on rakasta maailmassa, jos te vangitaan täällä, niin ette hetkeäkään enää Skotlannissa hallitse!
KUNINGATAR. En voikaan hallita tätä maata!
BOTHWELL. Mutta poikanne, poikanne!
KUNINGATAR. Olen jo havainnut, että hän on yhtä hyvissä turvissa lordien luona, kuin teidän luonanne!
BOTHWELL. Siis tahdotte minua jättää — huolimatta kaikesta mitä eläissäni olen uskaltanut teidän hyväksi!
KUNINGATAR. Te olette ottanut maksun siitä tänään!
BOTHWELL. Hyvä, — jos ei mikään tästä kaikesta teitä taivuta, niin kumminkin itsenne-varjelemisen halu! Tässä kädessä on teidän kruununne, luottakaa siihen! Vuorilla tapaamme Hamilton'in, Seaton'in ja monta uskollista katolilaista; sieltä me kukistamme petturit, niin totta kuin Bothwell'ia ei vielä koskaan ole taistelussa voitettu. Kaikkea tässä maailmassa olette tehneet puoleksi, — tehkää nyt tämä täydesti!
KUNINGATAR. Tosi, paljon hyvää olen tehnyt vaan puoleksi, — sentähden tahdon nyt syntiäkin vaan puoleksi tehdä!