(Alhaalta useat huutavat: Bothwell!)
Minä tulen! Minä tulen! — Ei koskaan sua nähdä enää… Oi! (Syöksee kuningattaren luo, syleilee häntä ja kuiskaa:) Jos nyt molemmat saisimme kuolla?… Silloin emme eroaisi!… Ei! (päästää hänet). Elämä, vapaus, ja toivoa sen kanssa!
(Ulos).
KUUDES KOHTAUS.
KUNINGATAR (yksin). Lintu kotkanpesästä! Hänen luonansa surma; ilman häntä myöskin.
Nyt olen kai tehnyt tehtäväni Skotlannissa; koska minulla ei ole ainoatakaan ystävää enää.
(Bothwell'in ääni huutaa alhaalta: Tule alas Maria, tule alas).
Tämä oli laulu altaanilta! Noin hän tervehti minua ratsunsa selästä!
Minä kuulen niiden tulevan … niiden, jotka kruunuani pyytävät! Mutta minä en sitä anna … en kaiken maailman piinan edestä!… Ottakoot sen, jos tahtovat, — heillä on silloin yksi synti lisäksi!
Skotlannin lippu, kyyneleni ovat sua kastelleet; eivätkä ikinä kuivu kankaastasi. — Sinä juokseva jalopeura, miksi heität minut luotasi niin tuimasti, miksi tallaat mua jalkojesi alla? Mihinkä riennät, sinä hirmuinen, kun et voi viedä keveätä taakkaasi täältä?