RIZZIO. Tätä suurta omaisuutta … ja kenelle?
LETHINGTON. Teille, David Rizzio.
RIZZIO. Minulleko?
LETHINGTON (nousee). Ylpeä kreivi Murray pyytää teitä olemaan hänen äänenkannattajansa sisarensa kuningattaren luona; voitteko pyytääkään selvempää todistusta muuttuneesta asemasta ja teidän täydellisestä voitostanne! Protestanttinen puolue, joka oli hallitsevana puolueena muutamia vuosia sitten, on nyt syrjäpuoleen sysätty siihen määrään, että sen ensimäinen mies saa kerjätä armoa paavin salaiselta lähettiläältä tässä hovissa.
RIZZIO. Se teitä surettaa, jarli Lethington?
LETHINGTON. En olisi se suora mies, mikä olen, jos koettaisin salata että se minua surettaa. — Tässä on sormus!
RIZZIO. Jarl Murray'n onnettomuus koskee minuun kipeästi, mutta auttaa häntä takaisin tänne, sitä en voi.
LETHINGTON. Ette tahdo?
RIZZIO. Minä ymmärrän että tavallisella sukkeluudellanne olette havainneet himoni; mutta tällä kertaa se valitettavasti ei sovi yhteen kuningattaren aikeiden kanssa. Au revoir!
(Aikoo mennä).