YHDESTOISTA KOHTAUS.
KUNINGATAR. DARNLEY.
KUNINGATAR (käy edestakaisin kiihoissaan, seisahtuu silloin tällöin).
DARNLEY (seisoo hiljaa, häntä katsellen). Ei, hän on vielä voimakas.
Hän leuhottelee siivillään kuin kotka, jonka kynnet ovat sidotut.
Kuinka ihana hän on! Mutta minä en taivu; hän on vapiseva raivosta,
vaan sitten pelosta! — Maria!
KUNINGATAR (seisahtuu). Älä nimitä minua tuolla nimellä! Ymmärtänette etten enää voi olla teidän vaimonne.
DARNLEY. Ennen ette sitä olleet, se on totta. Mutta nyt teidän pitää olla! Katolilainen kirkko ei tiedä mistään erosta; kuolemaan asti olette mun, tästä päivästä alkaen ja vast'edes ainoastaan mun!
KUNINGATAR. Taivaan Jumala, ei ole mahdollista että tahdot pitää elämäni sidottuna tämmöiseen ihmiseen! — Oi, mikä tulevaisuus!
(Hän peittää kasvonsa).
DARNLEY. Näettekö, muuta neuvoa ei ole. Minä olen nyt teidän herranne! Sanokaa antaumisen sana! Te ette pääse tästä linnasta ennenkuin se on sanottu, — kulukoon vaikka vuosikausia.
KUNINGATAR. Minunko pitäisi sanoa antaumisen sana?