DARNLEY. Ennenkuin toivosi lausutkaan, ennenkuin katseesi sanoiksi muuttuu, ennenkuin ajatus katseessa ilmestyy, on se tapahtuva! Ihaninta mitä ajatella voin on alttiiksi-antava elämä! Vaan ethän ole sitä tähän asti sallinut. Niin, viimein luulin että tahdoit aivan päinvastoin, — sentähden tuli tämä yö…
KUNINGATAR (katkaisee hänen puheensa). … josta tahdomme paeta niin nopeasti, ett'ei puheemmekaan saa viipyä siinä! Darnley! Murray! (hän käy heidän väliinsä ja tarttuu heidän käsiinsä). Me saamme kaikki kolme unohtaa ja anteeksi antaa! Me olemme kaikki kolme oppineet ja kärsineet — — — Nyt, James, veljeni, sinä lupaat olla rauhallinen ja ääneti.
MURRAY. Rauhallinen ja ääneti!…
KUNINGATAR. Ja sinä minun — sinä, Henrik, lähetät vartijat pois, sinä ratsastat minun kanssani — yksin Dunbar'in vahvaan linnaan? —
DARNLEY. Mitä vaan tahdot.
KUNINGATAR. Henrik, liittolaiset pois ja kaksi satuloittua hevosta! — —
DARNLEY. Minä riennän!… Mutta … jos minä hyvänä enteenä, lahjana edeltäpäin…
KUNINGATAR. Mitä tarkoitat?
DARNLEY. Saanenko silmäyksen ja suudelman?…
KUNINGATAR. Ei suudelmaa … minä muistan viimeisen…