Koira seisoi hollantilaisen huoneen ovella; se haistoi, että siellä oli Frans Röy.
Mary tuli perästä ja avasi. Vaan tuskin hän itse ehti ovesta, kun Frans Röy huudahti ikäänkuin olisi käynyt vaivaksi pysyä niin kauan vaiti: "Jumaliste, täälläpä mahtaa olla ihanaa!" Nähdessään koiran hyppivän hänen ympärillään hän lisäsi: "Ja kylläpäs teistä täällä pidetään!" Hänen kasvonsa kimaltelivat.
"Virkapuvussa?" huomautti Mary. "Niinpä kyllä, tiedättekö, että minut noudettiin suoraa päätä komeista häistä?" Hän nauroi.
Siitä Mary sai erään aatteen. Sillä välin kun koira tempoi ja repi hänen hermojaan, sanoi hän hilpeästi katsoen Frans Röytä kasvoihin "Meillä on Krogskogenissa ennenkin asunut insinöörikenraali." —