"Oliko Larsilla pitkä pyssynsä?" kysäsi Hans.
"Niin, sitä en tiedä sanoa; mutta se, joka hänellä oli, oli niin pitkä kuin täältä tuolille asti."
"Ei, miten sinä valehtelet!" sanoi Thorvald.
"Sanoithan sen itse!" arveli poika.
"Niin, tuota pitkää pyssyä, jonka minä näin, sitä hän tuskin enää käyttää."
"Niin, mutta tämä oli kuitenkin niin pitkä, niin pitkä, kuin — tästä melkein tuolin luokse."
"Vai niin; ehkä se kuitenkin oli hänellä."
"Ajatelkaa", sanoi Marit, "nyt he ovat siellä ylhäällä karhujen luona."
"Ehkäpä nyt juuri ottelevat karhun kanssa!" sanoi Thorvald. Syntyi syvä hiljaisuus; oli miltei juhlallista.
"Luulenpa meneväni", sanoi Thorvald tarttuen lakkiinsa.