Mutta silloin riuhtaisi koira itsensä irti. "Vou, vou!" se haukkui alaspäin, heiluttaen häntäänsä! "Vou, vou!" se haukkui Aslaugille pannen etukäpälänsä hänen syliinsä; "vou, vou!" taasen jyrkänteelle päin, — ja sieltä näkyi punainen lakki vuoren kupeesta — ja Thore oli hänen sylissänsä.
Siihen hän jäi pitkäksi hetkeksi, voimatta lausua sanaakaan, ja siinä, mitä sen perästä sai sanotuksi, ei ollut pontta eikä perää.
Mutta vanha Knut Huseby sanoi, kuultuaan tämän, järkevän sanan:
"Tuo poika on vävyn arvoinen; tyttö pitää antaa hänelle!"
End of Project Gutenberg's Rautatie ja hautuumaa, by Björnstjerne Björnson