"Tietääkö hän — tietääkö pojan isä mitä nyt tuumitte?" kysyi Miss Mary pikaisesti.
"Ei! ja vähän hän siitä taitaa huoliakin. Jumala teitä siunatkoon, Miss. Hän ei koskaan ole edes kysynyt poikanupukasta mitään eikä nähnyt häntä, niin että häntä tuntisi".
"Menkää hänen luokseen samalla tiellä — tänä iltana — nyt! — virkkakaa hänelle mitä olette tehneet. Sanokaa hänelle, että minä olen ottanut hänen lapsensa — ja sanokaa hänelle, ettei hän koskaan enää — saa nähdä — sitä lasta. Olkoonpa se lapsi missä tahansa, niin hän ei saa hakea sitä — vaikka veisin sen jos mihinkin, niin hän ei saa seurata jälestä! — Menkää nyt! Minä olen väsyksissä, — ja minulla on vielä paljon tekemistä!"
He läksivät yhdessä ovelle. Kynnyksellä kääntyi vieras nainen opettajattareen päin.
"Hyvää yötä!"
Hän tahtoi vielä kerran polvistua Miss Maryn jalkain juureen. Mutta samalla silmänräpäyksellä ojensi nuori impi käsivarsiansa, likisti hetkisen aikaa syntistä naista viatonta rintaansa vasten ja työnsi hänet sitte hiljaa ulos ovesta, jonka hän sulki ja salpasi.
* * * * *
Bill-saakeli älysi äkisti virkansa arvon ja tilanalaisuutta, kun hän seuraavana aamuna Slumgullionin postivaunujen kutsilla tarttui ohjaksiin, sillä kouluopettajatar oli hänen matkustavaistensa joukossa. Kun hän ajoi ylös suurelle maantielle, pidätti hän yhtäkkiä hevoiset, koska vaunujen sisästä kuului lempeä anomus ja hän odotti nöyrästi niinkauan kuin "Tommy" Miss Maryn käskystä putkahti alas.
"Tommy! älä siitä pensaasta — tuonnemmasta".
Valkeakiharainen Tommy veti esiin uuden puukkoveitsensä ja leikkasi azaleapensaasta oksan, jonka hän ylpeästi kantoi Miss Marylle.