"Kääsit hitoille!"
Hevoinen tuli satuloituksi niin pian kuin pelästyneen miehen tutajavat sormet sitä voivat toimittaa.
"Onko mitään tapahtunut, Mr Hamlin?" sanoi hän. Niinkuin kaikki hänen virkakumppaninsa ihmetteli hän herran tulista intoa ja oli todellakin huolissaan hänen menestyksestä.
"Pois tieltä!"
Mies siirtyi säikähtyneenä syrjään. Kiroten iski Jack kannukset hevoiseen ja ajoi täyttä laukkaa tietä myöten. Silmänräpäyksessä oli hän kadonnut kauas ja näkyi siellä kuin pölypilvi ikään. Samassa nähtiin, että loistava tähti luopui siskojensa keskuudesta ja lensi tummansinisestä taivaasta häntä vastaan.
Monen peninkulman takana kuulivat uutisasukkaat tien varrella varhain aamulla äänen, joka heleänä kuin kiurun lauloi etäällä metsässä. Ne, jotka vielä makasivat, kääntyivät kovilla vuoteillaan uneksiaksensa nuoruudesta, rakkaudesta ja aikoja sitte kadonneesta onnesta.
Päivettyneet miehet ja levottomat kullanhakijat, jotka jo olivat työssä, taukosivat tuokioksi ja nojautuivat lapioillensa kuunnellakseen haaveksivaa mieronkiertäjää, joka ratsasti ulos avaraan maailmaan, ruusunkarvaista aamuruskoa kohti.
End of Project Gutenberg's Tarinoita Kalifornian kultamailta, by Bret Harte