"Hyvää on toivomista. Kuules, poikaseni, eikö olisi parasta, että nousisit?"
"Poikanen", jota niin ystävällisesti oli kehoitettu, nousi Jackin ojennetun käden avulla.
"Tahdotko sikaria?"
Brown vastaanotti hajamielisenä sen sikarin, jonka Jack ojensi hänelle.
"Tulta?"
Jack pusersi kirjeen kokoon, sytytti sitä kynttilästä ja ojensi kumppanille tulta. Hän piti siitä edelleen kiinni, kunnes se oli melkein kokonansa palanut ja laski tähteet — kuin hehkuvan tähden — menemään ikkunasta. Hän näki sen putoavan sekä sammuvan hämärään ja palasi sitte ystävänsä luoksi.
"Poikaseni!" sanoi hän, painaen kätensä Brownin leveille olkapäille, "viiden minuutin perästä olen taas matkalla ja poissa kuin tuo kipinä — ja taitaapa viipyä kauankin, ennenkuin yhteen yhdymme. Mutta ennenkuin lähden, niin kuule neuvoni: myy kaikki mitä sinulla on, ota vaimosi mukiisi ja muuta muualle. Tämä paikka ei ole sopiva sinulle eikä hänelle. Sano hänelle, että niin täytyy tapahtua, — pakoita häntä, jos hän ei tahdo. Älä sitä valittele, ettet voi olla pyhänä miehenä ja vaimosi enkelinä. Ole mies — muista, että hän on nainen. Älä ole helvetin hassu. Hyvästi!"
Hän tempasi itsensä irti Brownista ja juoksi alas portailta. Tallin ovella tarttui hän torkkuvan rengin kaulukseen ja pudisti häntä.
"Satuloitse hevoistani viidessä minuutissa; muuten minä —".
"Rouva sanoi, että teille piti varustaa kevykääsit", änkytti mies.