Minä yksi niin kuin Tetri! Viel' on teurill' toinen puoli; Minä yksi niin kuin Piäsky! Viel' on Piäskyll' peävanhinta; Minä yksi kuin tuo Kurki! Viel' on Kurell' kuuenneksi; Minä yksi niin kuin Sorsa! Viel' on Sorsall' miesparinsa, Minä, aina aivanyksi! Mull' ei ouk oma Isäini, Mull' ei ouk oma Emäini; Susi on mun souvattanut, Karhu on mun kasvattanut, Mehtäsika suositellut. Kaik' Kullat lahtöövät kotiinsa; Kuhun lähen minä Isätä! Kuhun lähen minä Emätä! Kuhun vieryn veljetöinnä! Kuhun astun auttajata! Kiven juureen, kannon juureen, Puun juureen, petäjän juureen, Lepän lenkohon sylihin, Koivun kalliin käsihin, Hoavan harmaan helman alle! Kellen raikkaan kurjat mielet Kellen vaivaani valitan! Kellen viskonma vihaini? Kivellenko kirkkotiellä? Paellen Papin pellon peällä? Kivi korkia — ei puhukkaan! Poasi paksu, ei pajata. Kivi ei muista Neijon kieltä, Poas' ei Neijon palvellusta! Kujerran kulta-kukillen, Ankerheinillen valitan; Itken nuorellen ruohollen. Kulta-kukat kellaistuuvat, Anker'-heinät hualistuuvat, Ruoho nuori notkistuupi Minun kultain kujerressain. Minun hanhein valitessain. Myöpä kaksi orpo-lasta, Lähhemme pyhänä kirkkoon! Valkeet rievut piässä, Valkeet rievut käissä, Itku-kirjat riepuhussa. Lähkem' Emän hauvan peälle, Lähkem' Isän hauvan peälle, — Äiti hauvasta puhuupi: "Kuka liikkuu hiekan piällä? Kuka astuu hauvan piällä?" — Minä kuulin; vastais'n vastaan: Tytär liikkuu hiekan piällä Tytär astuu hauvan peällä, Nouse ylös Emoseini! Nouse ylös Isoiseeni! Nouse mun piätä sukmaan, Jalan alle harjamaani, Anto-vakkaa valmistamaan, Kirstun kanta kiinittämään! Emä hanuasta puhuupi: "Ei voi nousta Tytär rukka Ei voi nousta, ei havaihta! Murto kasvaa mullan peällä, Heinä harva hauan päällä; Silmill' on sininen metsä, Kulmill' on kulo punainen, Jaloill' on jalava metsä, Piä-lailla on niini mehtä. Jumala sun piäs sukekoon, Moaria vakkais valmistakoon, Kirstun kannet kiinittäköön, Jalan alla hariatkohon." Minä aloin itkemääni: Nouse kuitenk äitiseini! "Ei voi nousta, Tytär rukka! Syötä murtoo mullikalle, Heinä harva härillen! Murrosta mullikat väkevät, Harva-heinilt' härjät suuret." Olisko hiekasta lunastamista. Hauasta eroittamista; Toisin linnast' hieka-seulan, Hakulista harva seulan, Torilta tuli-punaisen; Millä seulaisin somerot, Millä hiekan liikuttaisin, Kiven-mujut kerittäisin, Viskos'n mullat muillen maillen, Kivi-murut kirkko-tielle, Suattais'n hiekat linnan puollen, Mutt' ei ou hiekasta lunastamista, Eikä hauasta eroittamista, Kuopasta ei kaivamista! Kuitenk' mullass' äitiseini! —
(Viron kielellä).
VAENE NEITSI MURRETAMINNE.
Minna üksi kui se teddre Weel on teddrel teine pool. Minna üksi kui se päso, Weel on päsul peawannem. Minna üksi kui se kurg Weel on kurred kuekeste. Minna üksi kui se part, Weel on partil parimeesi. Minna ikka ainoüksi! Mul polle omma issada, Mul polle omma emmada; Sussi on mind suisutanud, Karro on mind kusvatanud, Metsa mära mängitanud. Keik kullad lähwad kojo — Kuhho lähhen minna issata! Kuhho lähhen minna emmata! Kuhho weren wennatagi, Kuhho astun audujatta! Kiwwi jure, känno jure, Pu jure, peddaka jure, Leppa sirgee sülleje, Kasse kalli kaendelaie, Hawa halli ölma alla! — Kellel kurdan kurwad meled, Kellel haigeed hallatsen! Kellel wihhad weretan! Kiwwile kirrikotele, Paele pappi wälja peälä? Kiwwi körki ei könnele, Paas on paksa ei pajata! Kiwwi ei moista neio keelta, Paas ei neio palweeida! — Kurdan kullerkuppudele Hallan angervaksadele Nuttan norele rohhole? Kullerkuppud kolletawad, Angerwaksad hallitavad, Rohhi nori nörgastelleb, Minno kullu kurgtedessa, Minno hanne halladessa! — Meie kaksi waeste lasta Läh'me pühhapä kirriko, Walgeed rättikud peassa, Walgeed rättikud käessa, Nutto kirjad rättikussa. Lähme emma haua peäle, Lähme issa haua peäle! — Eita hauasta könneles: Kes se ligub peäle liwa? Kes se astub peäle haua? — Minna moistan, kostan wasta: Tüttar ligub peäle liwa, Tüttar astub peäle haua! Touse ülles emmakenne! Touse ülles issakenne! Touse mo pead suggema, Jalla ailaje harrima, Ande wakka walmistama, Kirsto kaanta kinnitama! — Emma hauasta könneles: Ei woi tousta tüttar waene! Ei woi tousta, ei ärrata. Murro kaswand peäle mulla Arro heina peäle haua Silmil on sinnine metsa, Kulmul on kullo punna, Jallul on jallaka metsa, Pea lael on perna metsa. Jummal so pea suggego, Maria wakka walmistago, Kirsto kane kinnitago, Jalla allaje harrigo! — Minna hakkan nuttemaie: Touse ikka eidekenne! — Ei woi tousta tüttar waene! Söda murro mullikale Arro heinä härjadele. Murrul mullikad wäggewad Arro heinal härjad sured. — Olleks liwast liteminne, Hauasta arrotaminne, Tooksin linnast liwa sööla, Allewista arwa sööla, Turrulta tullipunnase, Misga sööluksin sömmera, Misga liwa ligutaksin, Kiwwi krusi keritaksin, Wiskaks' mulla muile maile. Krusige kirriko tele, Sadaks liwa linna pole! — Agga ei olle liwast liteminne Ei hauasta arrotominne, Kabbelist ei kaebaminne! — Ikka mullas eidekenne!
IV.
KIIKKU-LAULU.[181]
Yksi laulaa: Lähkem' kiikkua katsomaan!
Yhteisesti: Kiikuta.
Yksi laulaa: Tokko se kiikku kantaa meitä?
Yhteisesti: Kiikuta.