v. 391. Katuja m. kaupunkin raiteita.
v. 392. Skaija kuhuttiin yksi kaupunkin porttiloista eli tulliloista, jonka tienoilla Kuninkas Laomédon oli hauvattu, joka oli ollut Héktorin Ukko vainoo. — Kaupunkin kauhian kautta: Troija kuhutaan näin, koska se oli kauhian suuri. Muutoin oisi ehkä soveliampi sanoa "kaupunkin kauniimman kautta".
v. 394. Andrómache, oli itestänsä aivan varakas, sillä se oli sen rikkaan Eetion tytär, josta myös kohtakin puhutaan. Muutoin ovat sanat tässä, jälkeen-eilimmäiset (hysteron proteron), sillä se oisi pitänä olla, että sen rikkaasti naitettu vaimo Andrómache tuli juosten sen vastaan.[298]
v. 395. Eetíos, Kilikéisten kuninkas, oli Héktorin appi — hänen istumensa oli Thébessä, niin kuin kohta suahaan kuulla.
v. 396. Plákoisten jynkällä mäillä. Plákos eli Plákios oli yksi suuri vaara-moa tahi vuoreinen maa-kappale Kilikían maassa, Lykian moa-rajoilla Aasiassa, jonka alammaisempia maita kuhuttiin Hypoplákos tahi Ala-plákos. Nämät loitto-moat olivat aivan viljakkaisia ja hyviä syönnemaita. Eetíos joka oli kaikkein näihen valtias, piti istumensa Thében kaupunnissa, joka oil pyvätty Hypoplákoisten vainiolla. — Jynkä e. jylhäkkö, puistikko, mehtänen, (skogrik)
v. 397. Tämä Thében kaupunki Aasiassa, kuhuttiin jo Pliniuksen ja Aristotileksen aikana Andromytteon, ja sanottiin hänen ensimmäisen perustajan olleen Herkules. — Kilikéisten e. niin kuin Ruomalaiset kirjuttivat heitä Ciliceisten. Niin kuhuttiin ne asukkaat, jotka asuivat Kilikian maan iärellä vähässä Aasiassa, ja joista myös yks osa kuului Eetion ala. Heijän suurin piäkaupunki oli Tarsos (Apostoli Paavalin syntymä-paikka). Hyökin olivat silloin niin kuin nämät muutkin vähä-Aasialaisten kansat, pienissä valtakunnissa ihtensä-hallihtevia; vaan joutuivat viimeisellä kaikki Persan vallan ala, josta hyö siitten ovat vuorotellen tulleet — ensin Greekkalaisten, siitten taas Ruomalaisten, ja nyt viimein Turkkilaisten alamaisiksi. Heijän moakunta kuhutaan nykyisin Karamania, siitä Turkin sankarista Karamanista, joka ensin kukisti ja taivutti heitä Turkkilaisten ala.
v. 398. Kuparilt'-suljettu e. "vaskelta varjeltu", varuistettu. Héktoria kuhutaan niin, koska ej ainoastaan hänen rautalakkinsa mutta myös hänen rautapaitansa (pantzar) oli kuparista tietetyt. Niin myös oli hänen kilvensä ja keihäänsä, kuin että myös kaikki hänen sotakalunsa, sekä miehen että hevoisen, vaskella vaihettu; josta hään muihen joukossa loisti ja hohtaisi kuin aurinko. Muutoin ovat sanat, tässä, niin kuin monessa muussakin paikassa, pantu (Greekkalaisten tavalla) jäikeeneilimmäisiks, johon värsyn mittaus on meitäkin vuatinut.
v. 402. Héktor kuhtui ite poikoansa Skamándrioksi. Muutamat ovat luulleet, että hään otti hänelle nimen, Skámandron virrasta, joka Idan vuoresta, Troijan kautta laskeiksen mereen. Muutoin löytyi myöskin Troijan suapuvilla, yksi pieni kaupunki, kuhuttu Skamandria. Vaan Troijalaiset taas puolestansa nimittivät tätä hänen poikoansa Astyánaksi, joka sana heijän kielellä merkihti: heijän Herransa ja Varjeliansa; osottain sillä sen rakkauven, toivon ja mielisuosion, kuin Héktor ja Andrómache oli heijän syvämmiin saattanut.
v. 403. Tässäpä nyt Homerus selittää minkän eistä panivat pojan Astyánaksi. Sillä ehkä kyllä Héktor ei ollut heijän kuninkaansa, niin se oli kuitenkin hään joka heitä yksin oli hyvä suojelemaan.
v. 407. Mokoma mies e. "kumma mies". Andrómache kuhtui miestänsä näin, koska hänen ihtesäkkiin täytyi kunnioittoo ja ylistää hänen Urhollisuuttansa isämmuatansa varjellessa; joka yhellä puolella oli vaimonkin mielestä kiitettävä; vaan toisin puolin, oli toas hänen huolimattomuutensa ihtiänsä ja omaisiansa vasten, hänen muka mielestä moitittava. — Sun hautaan viepi e. "surman sull tuottaa". Sillä vaimo näki jo eiltäpäin, että Héktorin urhollisuus piti viimeinkin suattaman häntä kuoleman pauloin.