v. 377. Mihin on talosta tullut, merk. "mihinkäs täst' on männyt".
v. 378. Liekköhään t. "lienekköhään". — Luonn', (katkaistu — per apocopen) t. "luonna". — Käly plural. Kälyt, dimin. kälyiset ja kälykset, kuhutaan veljeisten vaimot keskenänsä (Swägerskor, derigenom att deras männer äro bröder) — Nato plur. Natot, ovat sisar ja hänen veljensä vaimo (Swägerskor, derigenom att endera af dem är gift med den andras broder).
v. 379. Athenéija, oli Athénen tahi Minervan temppeli; eli yks hänellen pyhitetty tylväkkö (puistikko paikka) jossa hänellen uhrattiin ja lahjoitettiin. Nuoria soreita neitoja, jotka olivat miehistä vapaat toimittivat tässä hänen palveluksensa; yks näihen joukossa oli se kaunis ja hyvänäköinen Kassándra, josta meijän vastapäin tuloo puhua.
v. 380. Ihanat tyttäret, Homerus kuhtuu heitä éuplókamoi, joka merkihtee hiuks-ihanat t. ihana-hiuksiset, skönlockiga, joill oli koreet kähärät. Vaan koska ei meijän maassa pietäk hiuksistä niin suurta lukua, kuin eteläisemmissä maissa, tyttölöihen kaunistukseksi; niin luulemme myö, ettei hyö meihin suutuk, jos heitämme heijän karvat kauniit kahtomatak, kuin myö vaan muuten kiitämme heijän kauneuttansa. — Suuttuneen Luojan: Tässä ymmärretään ite Pallasta Athéne eli Minervaa, joka oli viisauen, ja myöskin soan Suojatar, ja jonka nyt luultiin olevan suutuksissa Troijaisten piälle, koska hään salli että heitä näin ahistettiin.
v. 381. Neitsy (hus-jungfru) oli Greekkalaisissa yks aivan kunniassa pietty palkollinen, joka oli talon kahtoja, ja piikoisten emäntä.
v. 382. koskassa t. "koskas sie"; kiivasti t. "kovasti."
v. 385. Mielyttää t. "lepyttää", nimittäin uhramisella ja rukouksilla.
v. 386. Ilion t. Troija, oli yksi aivan suuri, voimakas ja ihtensä-hallihteva kaupunki vähässä Aasiassa, joka oli soanut nimensä Tróesta, hänen ensimmäisestä kuninkaastansa. Hänen poikansa ja jälkeen hallihteva oli Ilos, jonka muistoksi, tämä kaupunki on myöskin Ilioksi tullut kuhuttu. — Tämä värsy on liian-täyteläinen (hypercatalecticus), ja yhteen-lovistettava (concatenatus) seuravaisen kanssa, sillä tavalla, että se viimeinen sana ett, jatketaan yhteen alimmaisen versyn kanssa.
v. 387. Danáit, m. Greekkalaiset; Hyö ovat näin tulleet nimitetyiksi Danaon, Argoisten muinon entisen peä-ruhtinan jälestä.
v. 389. Hurja, ursinnig, utom sig.