Moni ehkä luuloo että nämät ovat huonoja remputoksia, jotka ainoastaan huvittaa talonpojallista kansoo, ja jotka on heillen vaan ei muillen sopivaisia, ja irvistelekset ehkä näillen meijän loilotuksillen, niin kuin ovat jo ennen muka pilkaneet meijän runojamme ja meijän puhettamme. Kussakin kansassa löytyy aina tyhmiä miehiä, jotka eivät ymmärräk, että kansoin tarkempi tiiusteleminen on meijän isoin viisaus. Heijän, jotka eivät ouk tahtoneet ryvetellä suutansa Suomalaisilla sanoilla, antakaamme klaverilöillänsä koputtoo Saksalaisia ja Franskalaisia soittoja, tahi miäkitköön mieltänsä myöten muita muukalaisia veisuja. Ja kuin hyö Harakkoinna ovat sikärtävöinnään pieniin Sirkuisten tavalla, niin tahomme myö ikään kuin peipuiset meijän puistikossa lauleskella omalla kielellämme. Ne jotka paremmin arvaavat asian, ymmärtäävät kyllä, että jos ei meijän soitossa ouk niin monet ja kauniit visärrökset,[331] niin konstilliset ja komeet heläjämiset[332] kuin eteläisemmissä kansoissa, niin se on kuitenkin soma yksinkertaisuuestaan, ja synkiä sanoistaan. Ja paiti sitä, jos sillä ei oisi muuta arvoa, kuin ainoastaan että on omat, niin siinä oisi syytä kyllä häntä harjoittellaksemme: paremp oma olkinen, kuin vieras villainen.
(Vastapäin enempi.)
PAIMEN-LAULUJA.
I.
PÄIVÄN NOUSTESSA.
Päivä nousoo, päivä nousoo,
Nouske nauat vuotehelta,
Tasa-turvat turpehelta!
Makoomasta, torkumasta,
Parkumasta, porkumasta.
Nouske, nouske, nouske, nouske!
Havujaini hautomasta,
Tunkiolta tunkemasta,
Etkös nousek karhun-pala,
Etkös kuulek korvettava!
Jouvu, jouvu, jouvu, jouvu!
Jouvuk Juovik joutuisasti,
Nouse Neitur' nopiasti!
Kylän-karjat jo mänöövät,
Muut hyö einensä jo syövät.
Juotan teitä, uotan teitä,
Hautehilla haljaisilla,
Kaljoihilla kauraisilla,
Joita annan sormellaini,
Joita kannan korvollaini.
Ulos tuosta, — etkös mänek
Poisi! paha potkimasta,
Soahviaini sotkemasta;
Kolautan korennalla,
Paukautan patukalla.