Hyö herkeisivät silloin häntä ampuamasta, koska näkivät minkälaisen veitikan kanssa heillen oli tässä tekemistä, ja arvaisivat että nälkä piti häntä kuitenk viimeinkin niännyttämän, sekä hevoisia että miehiä.
Kuin olivat jo 4 vuorokautta nähneet nälkeä, ja syöneet hevoisen-roatoja, ja mitä suuhunsa saivat, niin täytyi Slangin antaman ihtensä armon ja uhkauksen piälle. Häntä vietiin silloin vankina Regensburgiin, niin kuin voiton muka kunniaksi. Tällä tavalla oli hään verrattomalla käyttämisellänsä pelaistanut koko Ruotin armean turmiosta ja kuoleman käsistä;[433] sillä että hään tässä viivytteli 15 vihollisten Rykmenttiä, niin Banérillen annettiin aikoa että koota armeansa heijän kaukaisista talvi-majoistansa, ja asettaa heitä tappelukseen vihollisiansa vastaan.
Koska Slangi piäsi vankeutestaan, niin oli Banér jo sillä välillä kuollut. Hään palveli Ruunua Sota-Asettajan[434] Torstensonin komennon alla, kunnekka häntä viimein ammuttiin Leipzigin tappeluksessa v. 1642; jossa Keisarilliset saivat kovasti kyllä kostata hänen toista kättänsä, ynnä hänen henkensä. Näin kuoli Erik Slang niin kuin sankari kuolla tulee, isänmoan hyväksi, ja Suomalaisten kunniaksi. Vihollistensa voitettua lopetti hään henkensä, vielä aivan nuorena, sota-tiellä. Kaiken elinaikanansa osotti hään uskollisen alamaisen velvollisuutta, ja urhollisen ja valpaan kulettajan[435] tapoja, jotka hänen totisesta Jumalanpelvosta saivat suurimman arvonsa. Suomalaiset, olkoon hänen nimensä meillen muistoksi, että ansio on arvattavana, ehk' ei aina tähiltä tokaistu!
Kuolema valmisti hänen vihkimistä, ja viskaisi valjupäitä lillukkoita hänen Sulhaisvuoteellansa. Hään oli kihlattanut morsiammeksensa neijon Agneta af Waldeck, jota myös tehtiin hänen perilliseksi.
* * * * *
Slangin suku hävisi tämän Eerikki Slangin kanssa, joka oli viimeinen tätä nimellistä. Muutoin on tämä yks vanha Suomen-suku,[436] josta
a) Håkan Tidemansson on se ensimmäinen kuin tunnemmo. Hään oli Eerikin Ukon-Ukko, ja eli vuonna 1505. Häntä kuhuttiin Herra Wiurulaan ja Balkiseen.[437] Hään oli kahesti naitu; ensin, neito Walborg Flemmingin kanssa,[438] ja siitten Lucia Flemmingin kanssa.[439] Hänen poikanssa oli
b) Bertil Håkansson Slang, Herra Balkiseen ja Liljaan, naitu Anna Ollintyttären kanssa Nääsistä; mistä hään lie Slangin nimen ottanut, on tietämätöin. Hänen poika oli
c) Eerik Bertilsson Slang, Herra Balkiseen ja Mälkkilään.[440] Hään kantoi Dálan Rykmentin Lippua Kuninkaan Gustaf I:sen peijaisissa. Hään oli Linnanisäntä Hämeenlinnassa ja Hämeen Läänissä; v. 1583 oli hään Linnanisäntä Käkisalmellen, ja Vara-Merikäyttäjä[441] Narvan ja Suomen vesillä; että myöskin moalla Sota-Evesti. Hään oli naitu Karin Eerikintyttären kanssa Mälkkilään.[442] Hänen poikansa oli
d) Clas Eriksson Slang, Herra Laukoon ja Lahti-pujoon.[443] Hään oli vuonna 1604 Piäratustaja[444] yhessä Suomalaisessa Hevoisväissä; v. 1612 tehtiin häntä Linnanisänneksi Pähkinälinnassa;[445] v. 1613 s. 29 p. heinäk. Vara-Isännäksi Narvassa. Yksi varsin urhollinen Sota-Evesti oli hään tämän-aikuisessa Venäjän soassa. V. 1616 pantiin häntä Suomen asioin valvottajaksi ja Selittäjäksi,[446] pitämään maan-tutkimusta[447] Säksmäin kihlakunnassa. — V. 1618 niin hään oli Piä-Sovittajana[448] rajan panossa Venäjän ja Ruohin välillä. — Häntä tehtiin siitten Vapasukulliseksi, ja sisäänkirjutettiin v. 1625 vapakirjoihin, N:o 106 alla.[449] Hänellä oli vaimoksensa Elli Juhon tytär Boose, Laukohon, joka vielä eli leskenä v. 1647.[450]