Tästä Olli Niileksenpoijasta Porkkalaan, ei tunnetak muuta, kuin että hään (Peringsköldin puheen perästä) oisi v. 1446 ollut Miekkamies, ja v. 1455 Tähtimies ja Linnanisäntä Hämeenlinnassa, kussa toimituksessa hään vielä oli v. 1458.[666] Hänen muista töistään mainitaan Stjernmanilta, jotta hään v. 14… oli ynnä vävynsä Henrik Claussonin kanssa peättänyt yhen 9:sen vuotisen rauhan Venäläisten kanssa.[667] Vuonna 1439 sai hään setältänsä Piispa Maunukselta 400 Markkoo rahassa, lahjaksi, että sillä muka lunastoo Porkkalan kartanoa[668] niiltä toisilta yhtä-perillisiltä (medarfwingar).[669] Vuonna 1440 alakirjutti hään lankomiehensä Göd. Finkin seätöstä, kussa hään Juho Ollinpojan murhasta poislahjotti Pyhä Annan Kammiollen Kärkesnäsin tilan ja Bölin (Räfvebölin?) torpan Savun pitäjässä, joita hään oli niinikeän perinyt vaimonsa kautta (p. 421. Porth. Chr. p. 448, 449).
Tämä Uolov Niileksenpoika Tavast oli nainut[670] Christinaa, Valta-Neuon ja Miekkamiehen Rötger Ingosen tytärtä,[671] jonka kanssa hänellä oli 3 lasta, nimittäin — 1) Mätta Ollintytär Tavast Porkkalaan, josta jo puhuttiin p. 431, ja joka oli ensin naitu Lainjulistajan Etelä-Suomessa Eerikki Erkonpoika Bitzen kanssa, jollen se synnytti Lainjulistajan nuorempi Henr. Bitzen; ja siitten Valta-Neuon ja Lainjulistajan Etelä-Suomessa Jaakko Pekanpojan (Ille)[672] kanssa, jollen se synnytti Linnanisännän Stén Jepinpojan (lue p. 431) — 2) Niiles Ollinpoika Tavast Sonnentakaan, joka oli nainut Anna Sunentytärtä Laijilaan, jolla hänellä oli poika Heikki Niileksenpoika Tavast josta siitten suurin osa tästä suvusta levisi. Tämä Niiles peri v. 1467 Tätiänsä Katrinaa Niileksentytärtä. — 3) Lucia Ollintytär Tavast, josta on jo puhuttu, ja joka tuli naineeksi Tähtimiehen ja Lainjulistajan Henrik Clausonin (Djekne)[673] kanssa Koskiseen. Hään on ereyksessä monelta tullut luetuksi sen vanhemman Olli Niileksenpojan tyttäreksi, tahi Piispa Maunus Ollinpojan sisareksi, ja ilman minkäänlaisetak perustuksetak tehty Piispa Olli Maunuksenpojan emäksi.[674]
Koska olemme puhuneet tämän Tähtimiehen Olli Tavastin tyttäristä, niin tahomme myös jotaik puhua hänen siskoistaan. Jotka oli — 1) Elin Niileksentytär Tavast, joka v. 1439 sai setältänsä Piispa Maunukselta 100 Nobloo lahjaksi (Porth. Chr. p. 431). Hään oli naitu Vapamiehen Niiles Ollinpojan kanssa Särkilahellen (Stjernkors[675] ja eli vielä leskenä v. 1467. Hään oli perillistensä kanssa myöskin lahjoittanut taloja Pyhäin-Henkein Kammiollen (Porth. Chr. p. 624). — 2) Lucia Niileksentytar Tavast, joka sai samana kertana Piispalta, hänen setältänsä, 200 Markkoo, ynnä 50 Markkoo hänen tyttärelle, nimellä Metta. Näijen nimiä ei ollenkaan löyvyk yhessäkään niissä K. Vapa-huoneessa löytyvissä polvi-laskuissa. — 3) Katarina Niileksentytär Tavast, joka silloin myöskin sai setältänsä 200 Markkoo tilan-ostoksi, ja joka naitiin vanhallen Gödik Finkillen (josta on jo puhuttu p. 421, 422, 495).[676] Ilman näitä 3 siskoja, oli hänellä myös 2 veikkoa. Heitä ei nimitetäk Piispan lahjutos-kirjassa, mutta muissa vanhoissa suku-johtauksisa; voan millä perustuksella, sit' emme tunnetak. Nämät oisi ollut 4) Jaakko Niileksenpoika Tavast naitu Ragnillan kanssa Villjasiin, Laitilassa, ja 5) Jönis (Niileksenpoika?) Tavast joka oli myös osallinen Kolmen-Kuninkaan Veljellisyytestä, ja joka oli jo v. 1447 Poavilainen Peä-Neuoittelia Turussa, — v. 1454 niin hään oli Pappi Ristuksen Ruumiin-Kammiossa, kussa toimituksessa Maunus Niileksenpoika (Stjernkors) peäsi hänen jälestä v. 1464. — Vuonna 1466 läksi hään sukulaisten suostumuksella samoamaan Pyh. Ristuksen hauvallen, ja sillä tiellä hään mahto jäähä, kosk ei hänestä kuuluna sen koommin (Porth. Chr. p. 605, 804).
Piispa Maunus Ollinpojan (Tavastin) hauta-varjo Turun Peä-Kirkossa.
Tämä kivi — kussa nähään yksi poikki ja pitkinpäin jaettu kilpi, jonka 2:sessa ja 3:nessa vainiossa (fält) nähään yhtä käsivartta (Tavastiloihen vanhoo vapamerkkiä) ja 1:sessä ja 4:nessä yhtä Piispallista ristiä, ja jonka ylitten on pantu Piispallinen kypärä, — se peitti muinon sen kuuluisan Suomalaisen Piispan Maunus Tavastin hautaa, joka oli asetettu Pyhän Ristuksen Ruumiin-Kammiossa Turun Peä-Kirkossa; jota kammiota siitten hänen muistiksi kuhuttiin Tavastiloihen hauta-kammioksi. Sillä ilman hänen hautansa, joka seisoi keskellä tässä kammiossa, varsin Altarin rapun kohalla, niin oli siinä muitakin hänen sukulaisia hauattunna. Sillä hänen vasemmalla puolla nähtiin hänen jälkeentuliansa (efterträdare) ja sukulaisensa Piispa Uolov Maunuksenpojan hauta, ja oikealla, hänen veljensä tyttären-pojan Piispa Maunus Niileksenpojan (Stjernkorsin) hauta. Myö luulemme tässä Kammiossa myös olleen sen äsken mainitun Tähtimiehen Olli Tavastin hauvan, paihti monta muita tästä suvusta.[677]
Tämä hautakivi, joka vielä Brennerin ajalla (v. 1671) seisoi paikallansa, ja tuli silloin häneltä kuvailtuksi, tuli siitten tästä pois-nostetuksi sen turmion perästä, joka kohtaisi tämän kirkon 1681:nen vuotisessa tulipalossa, ja muutetuksi muuannek. Sitä nähtiin viimen jo rikki murettunna, oikealla käellä kammion sisä puolella kirkko-muuriin kiinijuotettunne. (Porth. Chr. p. 511).
Niin kuin tässä nähään, niin ei ollut tässä kivessä mitään, kirjutettunne — ehkeivät tienneet mistä piti soamaan sanoja, kunniaksi näin kuuluisan miehen — eikä sitä tarvittu, koska Piispa oli jo ite tämän Kammion rauta-oviloihin kirjuttanut nimensä, niin kuin jo II:sessa Taulussa luettiin. Mutta Piispa Maunus Niileksenpoika ei kuitenkaan sallinut temmoisen miehen töitä olla ilman toimittamatak, hään tietti seneistä Flanderin moassa, Hollannissa, yhtä isoa taulua[678] kuparista, kussa luettiin Piispoin Maunus Ollinpojan ja Olli Maunuksenpojan vehkeistä. Tämän taulun, joka v. 1489, s. 1 p. Huhtik. pystytettiin Ristuksen Ruumiin-Kammiossa, kussa se v. 1681 tulipalossa suli vaskeksi, sanotaan Brennerin myös kopioittaneen, ehkei sitä nyt löyetäk hänen kirjuitoksissaan. Mutta koske se löytyy toimitettunna sekä Bångin muisto-puheessa tästä Tavastin suvusta (painettu Tukhulmissa v. 1756), että myös Leuraeuksen Juttelemuksessa de Sacellis sepulcralibus in Templ. Cath. Ab. (painettu Turussa v. 1778 p. 20) niin tahomme tässäkin sitä luettoo. Se kuuluupi näin: "Anno Domini MCCCCLII die IX Mensis Martii obiit Reverendus in Christo Pater et Dominus, D:nus MAGNUS D.G. Episcopus Aboënsis, hujus capellae Fundator, qui sedit annos quadraginta"; joka oisi Suomeksi: "Vuonna 1452 Herran (syntymästä) s. 9:nä päivänä Maalis-kuussa, kuoli Ristuksessa Arvollinen Isä ja Herra, Jumalan armolla Turun (muinonen) Piispa Herra Maunus, tämän Kammion asettaja, joka istui (Piispana) neljäkymmentä vuotta." Siitten luetaan samassa taulussa Piispa Uolovista: "Anno Domini M.CD.LX die XXIV mensis Febr. obiit Reverendus in Christo Pater ac Dominus OLAVUS, D.G. Episcopus Aboensis. Orate pro istis et ceteris Christi fidelibus, ut requiem habeant cum beatis." Joka on suomeksi: "Vuonna Herran (syntymästä) 1460 s. 24:nä päivänä Helmik. kuoli Ristuksessa, Arvollinen Isä ja Herra OLAVUS, Turun Piispa armolla Jumalan. Rukoilkaa näihen ja muihen Ristin-uskovaisten etessä, jotta heillä oisi lepoa Autuallisten seassa."
Ehkä myö oomme jo ennen puhuneet tästä Piispasta, niin koska se oli kaikista meijän vanhoista Poavilaisista Piispoista, se kaikkiin kuuluisampi, sekä hänen töistään että tavoistaan, niin tahomme tässä vähä laveammasti toimittoo hänen elämän-kertansa. Hänen isä oli se jo ennen mainittu Kuuston Linnan muinonen Peämies ja Mynämäen pitäjän Käskynhaltias (Wasall) Olli Niileksenpoika Tavast, (se vanhempi, sillä nimellä) joka Bångin ja Palmsköldin puheen perästä, oisi ollut naitu yhen Katrína Finken kanssa, ja joka jo oli kuollut ennen v. 1402 (Porth. Chr. p. 433).
Niissä vanhoissa K. Vapa-Huoneessa löytyvissä Suku-kirjoissa ei luetak hänellä olleen enempee kuin kolmet lasta kaikkiaan, nimittäin: Waldemar, Niiles ja Maunus. Mutta Bångin lausumuksien peälle heitettiin niistä uusista Vapa-Huoneen kirjoista Valdemari joukosta pois, jonka siaan pantiin Lucia, joka oli sen nuoremman Olli Niileksenpojan tytär, ja josta jo on puhuttu p 476, 498. Että nämät polvilaskut ovat kumpaisetkin varsin vialliset ja puutoksen-alaiset, neämme Piispa Maunuksen omasta jälkeen-seätöksestä, eli oikeemmittain hänen lahjutos-kirjasta vuotesta 1439, kussa hään nimittää näitä hänen lähimmäisiä perillisiä; ja joihen luetaan olleen 1) Veli Jönis Ollinpoika, joka sai yhen tilan Väsilässä Halikon pitäjässä, ja Quidjan kartanon Paraisin pitäjässä, jonka se sai yhessä vaimonsa kanssa, puoleksi kumpainen.[679] — 2) Veli Lassi (t. Lárens) Ollinpoika, jota hään myös yhessä kohin kuhtuu Larens Olofsson, jolle hään anto Koti-talonsa, Alasjoen Mynämäen pitäjässä, sillä eholla että se piti siitä vuosittain maksaman meärätyn veron Ristuksen Ruumijn-Kammiollen.[680] — 3) Sisar Margaréta, joka sai Piispalta 100 Markkoo rahassa, paihti 200:a'an Markan eistä tiloo Nappaassa, pojallensa Uolovillen.[681] — 4) Sisar Brigitta, joka sai 100 Markkoo tilan ostoksi.[682] — 5) Sisar Ragnilda,[683] joka silloin jo lie ollut kuollut, koska ainoastaan mainitaan hänen pojasta Matti Martinpojasta. — 6) Sisar Katarína, joka sai 200 Markkoo.[684] — 7) Sisar Christina, joka sai yhen 300:an maksavan tilan Häslabergissa, Paimion pitäjässä. Ilman näitä niin hään nimittää vielä Ingeborg Hakontytärtä, joka sai yhen tilan Väntiälässä, Lieton pitäjässä; Margitte Tvásintytärtä, joka sai yhen tilan Vehmaan pitäjässä — liekkö hyö siitten olleet sisaren lapsia tahi veljenlapsia. Mutta yhtä veljen nimeltä Valdemar hään ei missään nimitä — lie hään siitten kuollut jo ennen, vai lie hänellä ei ollunakaan sellaista.
Tämän Suomalaisen Piispan muista esivanhemmista olemme jo puhuneet, puhuissamme Tähtimiehen Olli Tavastin hautakivestä, myö peäsemme seneistä tässä puhumasta heistä, ja tahomme ainoasti hoastoo tästä Piispasta.