[120] Miehellä tässä merkitään ihminen, koska miehet ovat meijän sukukunnassamme, ensimäiset. Tällä sananlaskulla toimittivat hyö että ihmiskunta (menniskoslägtet) ei oo kovin paha, vaan ei varsin hyväkään.
[121] M. tyytymättömyyttä ja mielen huikentelevaisuutta.
[122] Om dess lifstid.
[123] Tämä ja jälkimäinen vertaus osottaa tietämättömällä tavalla yhtä toista elämätä, yhtä tulevaista; tahi että ihmisen henkellinen luonto ei ouk luotu kuolevaksi.
[124] Om Själsgodheten, det moraliskt Goda, Dygden.
[125] "Sika salmen uineeksi", yks somea puheenparsi, jota merkihtee jota kuta kehnoa käytöstä.
[126] Tässä on puhet syvämmellisestä rakkautesta (etherisk kärlek) ei Luonnollisesta (fysisk kärlek) jota haluksi ja himoksi kututaan. Luontokappaleitten rakkautesta, sanotaan puheenparressa: Himo on Hirvelläkin, halu Huavalinnullakin.
[127] Om Sinnes-ilskan, det moraliskt Onda, Synden, Lasten. Että Suomalaiset näillä ajoilla mahto olla viisaammat ja enemmin valaistut, nähään siitä ettei heijän juohtumiset (inbillning, föreställning, fantasi) ollut niin roakat ja moahan vaipuvaiset, kuin monen muihen kansan. Sillä puhuttaissa synnistä ja pahuutesta, hyö eivät tarvihtanna kuvaella ja vertaukseksi vetää tulisia kekäleitä, hiiltyvä helvettiä, ja sarvipäitä perkeleitä. Hyö juttelivat niin kuin vanhanaikuiset oppineet ainoastaan pahuuvesta itekseen puhuttu, ilman mitään kiihkousta, (exentricité, pathetisk ytterlighet).
[128] Moittimisesta (Om kritiker) sanotaan: "Joka vanhoja kiittää, se nykyistä moittii."
[129] D.w.s. Tiden är det äldsta och Rymden det största. (Detta innehåller deras lära om Tid och Rum).