[228] "Naura hyvällä, naura pahalla, naura naisen kuolemalla," (vertaus).
[229] Viattomuus, oskuld.
[230] Sillä se oli muka uskottava, että se joka matkan peästä haki itellensä vaimoa, ei soanut häntä likempänä, vaan oli kajottu (afskydd) oman kylän tyttäriltä. Koto-naimisesta lue viite 144.
[231] Tämä sananparsi ei ouk suinkaan Savolaisten mieltä myöten sopiva, sillä hyö kahtoovat ihanaisiksi suuria hilpeitä (riskiä) tyttölöitä, jotka ovat hyvin työn-tekeväisiä, ja joista on hyviä työmiehiä toivoo. Hyö halajaavat valkee-verisiä (ljuslåtta, blonda) ja punapintaisia (rödbrusiga); vaan kajoovat pieniä musta-kulmaisia (brunetta). (Pieniä Run. I Osa, 11 k.)
[232] Myö olemme tällä koettelemuksella ainoastaan tahtonna näyttää millä tavalla näitä vanhoja sananlaskuja pitää käytettämän jos heistä tahomme hakea jonkun evun valaistokseksi meijän tarinamuksessamme. Ne jotka tahtoovat tätä laveammasti nouvattoo, niin olemme heillen hyväksi asettanneet yhen sisälläpion, josta hyö numeroijen osottamisella aivan huokiasti taitaavat ihtiensä johtattaa.
[233] Mutta se ei ollut ainoastaan sananlaskuissa, jossa meijän esivanhemmat säilyttivät meillen viisautensa, sillä niitä löytyy kansassamme muitakin opin-puheita jotka ovat vajunneet meijän vanhoistamme, ja joissa tavataan samoo tarkoitusta, nimittäin meijän mielen-valaistusta. Nämät ovat pitempiä puheita, jotka ovat tehtyt ikään kuin luvun tavalla, että hyö sillä pysyttelisivät heitä meijän muistossamme. Näistä on e.m. yksi joka opettaa meitä miten monta kuuta eläimet käyvät tiinehennä, ja joka on siitä merkkillinen, että se ikään kuin asettaa elävät eäntänsä myöten vissiin joukoihin tahi sukukuntiin, jonka (eänen) vaarin ottamista meijän nykyiset luonnon-tutkisteliat ovat tykkenään laimin lyöneet. Se kuuluu näin:
Kymmenen kuuta naurava (ymmärretään Ihminen). Kaksitoista-kymmentä kuuta hirnuva, (Hevoinen). Kymmenen kuuta ammuva, (Lehmä). Viisi kuuta vinkuva, (Sika), Neljä kuuta popottaja, (Jänis). Kolmet viikkoo kaakottaja, (Kana). Neljä viikkoo kotkottaja, (Hanhi). Seihtemän kuuta mököttävä, (Vuohi). Kuusi kuuta meäkyvä, (Lammas). Kuusi kuuta reäkkyvä, (Kettu, Koira). Neljä kuuta naukuja, (Kissa).
(Martini Hodeg. Lingu. Fenn. & Petraei Brev. inst. Lingu. Finn). Mutta tämä luku mahtaa olla heiltä veärin kirjutettu. Minä on kuullut tämän luvun Savossa toiseppäin, nimittäin: "Kasi kaks; Koira kolm; Neito (sika) neljä; Villur (lammas) viisi; kymmenen Lehmoinen ementineen."
Yksi toinen tällainen puheen-liitos joka niinikkään muistuttaa meitä vähä yhtä ja toista, kuuluu näin:
Mikä yksi? Minä tässä.
Mikä kaksi? Kaks silmää peässä.
Mikä kolme? Kolmet jalkoo pa'alla.
Mikä neljä? Neljä nänneä Lehmällä.
Mikä viisi? Viis sormee käissä.
Mikä kuusi? Kuusi kaplasta reessä.
Mikä seihtemän? Seihtemän tähtiä otavassa.
Mikä kaheksan? Kaheksan vannetta tynnörissä.
Mikä yheksän? Yheksän reikee ihmisessä.
Mikä kymmenen? Kymmenen kynttä varpahissa.